Browsing by Author "Saunamäki, Anna"

Tutkielmassa tarkastellaan sanelutekstityksessä tarvittavia taitoja webinaarien kielensisäisessä suoratekstityksessä. Sanelutekstittäjän taitojen kuvaamisessa hyödynnetään Pablo Romero-Frescon (2011) taksonomiaa, joka tarkastelee sanelutekstitystaitojen limittymistä ohjelmatekstityksessä ja simultaanitulkkauksessa tarvittaviin taitoihin. Tämän tutkielman avulla halutaan selvittää erityisesti sitä, liittyykö juuri webinaarien sanelutekstittämiseen sellaisia taitoja, joita Romero-Frescon (2011) taksonomia ei huomioi. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko saneluprosessin jälkeen koetulla onnistumisen tai epäonnistumisen tunteella yhteyttä syntyneen sanelutekstityksen tarkkuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on audiovisuaalisessa kääntämisessä ja erityisesti intermodaalisessa kääntämisessä, jolla tarkoitetaan lähtötekstin välittämistä toisella aistikanavalla vastaanotettavaan muotoon. Yksi intermodaalisen kääntämisen muoto on av-teosten kielensisäinen tekstitys. Tämän tutkielman näkökulma on kielensisäisessä suoratekstityksessä ja erityisesti sanelutekstityksessä, joka on yksi suoratekstityksen tuottamisen menetelmistä. Tutkimus on itse tuotettua aineistoa hyödyntävä tapaustutkimus, jonka tuloksia analysoidaan kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Analysoitava aineisto koostuu seitsemästä sanelujaksosta, jotka on tuotettu itse kahden eri webinaaritallenteen pohjalta. Sanelutekstittäjän taitoja kuvataan kaksivaiheisen retrospektiivisen analyysin avulla. Retrospektion lisäksi tutkimusmetodina käytetään NER-analyysiä, jossa tekstityksen tarkkuutta arvioidaan harkittujen editointien ja virheiden luokittelun avulla. Analyysi osoitti, että webinaarien sanelutekstittäminen edellyttää Romero-Frescon (2011) määrittelemien taitojen lisäksi nopeaa päätöksentekoa tilanteissa, joissa alkuperäisen puheen sisältämää informaatiota on näkyvissä myös luentokalvoilla. Webinaarin sanelutekstittäjän taitoihin kuuluukin analyysin mukaan kyky käyttää monipuolisia kielellisiä strategioita, joilla voi viitata luentokalvoilta saatavaan informaatioon. NER-analyysin mukaan sekä onnistuneimmaksi että epäonnistuneimmaksi koettu sanelu ylsivät samaan 95 %:n tarkkuusarvoon. Johtopäätösten mukaan NER-analyysi ei kuitenkaan välttämättä sellaisenaan sovellu webinaarien sanelutekstityksen tarkasteluun, sillä NER-analyysin virhepisteytys ei huomioi luentokalvoilta saatavaa informaatiota. Onnistumisen tai epäonnistumisen tunteen ja sanelutekstityksen tarkkuuden välistä yhteyttä ei siis pystytty luotettavasti osoittamaan. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voisikin tarkastella sitä, miten NER-analyysiä voisi soveltaa webinaarien sanelutekstitysten tarkkuuden arvioinnissa.