Browsing by Author "Savolainen, Juha"
Now showing items 1-2 of 2
-
Savolainen, Juha (2018)A new theoretical model for the structure of glasses is presented and used to study the boson peak found in glasses. The model is based on a simple lattice model familiar from crystals, which is disordered using techniques from noncommutative fluid models. First classical crystal models and concepts of lattice vibrations are reviewed, focusing on acoustic and optical waves, the density of vibrational states, heat capacity and the Debye model. Then noncommutative fluid theory and noncommutative geometry are shortly introduced to show the connection to fluids in our model. After these introductions, the glass model is formulated and used to calculate the dispersion relations, the density of vibrational states and the heat capacity. The density of states has a Van Hove singularity at low frequencies, which generates the boson peak seen in experiments. The glass is found to have both acoustic and optical waves, and the acoustic waves are located very close to the frequency of the Van Hove singularity, which hints that the boson peak should be related to acoustic waves.
-
Savolainen, Juha (2017)Psykoterapia on vuorovaikutukseen perustuva psykososiaalinen hoitomuoto, jonka tutkimus voidaan päälinjoiltaan jakaa vaikuttavuus- ja prosessitutkimukseen. Tutkimuksen historiassa kokeellisen ja korrelatiivisen tutkimusparadigman rinnalle on rakentunut kehitysparadigma, joka hahmottaa psykoterapeuttisen muutoksen kehitystapahtumana. Helsingin Psykoterapiatutkimus taas on suurin Suomessa toteutettu psykoterapian vaikuttavuustutkimus. Tutkimuksessa yhtenä potilasarvioinnin osa-alueena olivat puolistrukturoidut, diagnostiset arviointihaastattelut ennen psykoterapiaa sekä terapian jälkeen toteutuneissa seurantapisteissä. Osana potilasarvioinnin lomakkeistoa käytettiin Target Complaints –kohdeongelmakyselyä, jossa potilaat määrittelivät kolme keskeisintä psykoterapiaan hakeutumisen syytä. Yksilölliset kohdeongelmat luokiteltiin ja muodostettiin edelleen kaksi yhdistelmämuuttujaa, Oireryhmä- sekä Persoonallisuus- ja toimintakykyongelmat -muuttuja. Tämän systemaattisen tapaustutkimuksen tavoitteena oli analysoida potilaan ilmaisuissa välittyvää muutosta ennen lyhytpsykoterapiainterventiota ja sen jälkeen. Lisäksi havaittua muutosta tarkasteltiin suhteessa Persoonallisuus- ja toimintakykyongelmat –yhdistelmämuuttujan määrällisiin tuloksiin. Aiemman tutkimuksen perusteella kyky itsereflektioon on osa psykologista kyvykkyyttä. Lisäksi on havaittu, etteivät psykologiselta kyvykkyydeltään heikommat potilaat hyötyneet merkitsevästi lyhytpsykoterapiasta. Näihin tuloksiin perustuvana taustaoletuksena tutkimuksessa oli, että potilaan raportoinnin keskittyessä oireryhmämuuttujan sisältöihin kyky ongelmien reflektioon saattaa psykoterapian alkutilanteessa olla heikompi. Tämä saattaa edelleen erityisesti lyhytpsykoterapiassa näyttäytyä heikompina muutoksina. Vastaavasti raportoinnin keskittyminen persoonallisuus –ja toimintakykyongelmiin saattaa ennakoida merkitsevämpää hyötymistä lyhytterapiasta. Tutkimuksen aineisto muodostui kahden Helsingin Psykoterapiatutkimukseen osallistuneen potilaan haastatteluaineistosta. Aineistoa tarkasteltiin ennen psykoterapiaa toteutuneista haastatteluista sekä kahdesta seurantapisteestä terapian jälkeen. Aineistoa rajattiin niin, että toinen potilaista oli kuvannut useita Persoonallisuus- ja toimintakykymuuttujan mukaisia ongelmia, toinen ei lainkaan. Lisäksi aineistoa rajattiin molempien potilaiden osalta psykodynaamiseen lyhytpsykoterapiaan sekä terapian toteutumiseen suunnitellulla seitsemän kuukauden ajanjaksolla. Aineistoa analysoitiin dialogisen sekvenssianalyysin (DSA) menetelmällä. DSA on teoriaperustainen, mikroanalyyttinen menetelmä ilmaisun tutkimiseen. Analyysi toteutui datasessioryhmässä haastattelunauhoitteiden ja litterointien avulla. Työskentelyssä muodostettiin tapausformulaatio alkuarviohaastatteluissa näyttäytyvästä ongelmallisesta kokemuksesta, jota vasten seurantapistehaastatteluiden ilmaisua tarkasteltiin. Havaittua muutosta tarkasteltiin edelleen suhteessa potilaan raportoimien persoonallisuus- ja toimintakykyongelmien määrään. Analyysin tuloksena oli, että useita persoonallisuus –ja toimintakykyongelmia ennen terapiaa raportoineen potilaan kokemuksessa näyttäytyi kehityksellinen muutos. Toisen, kyseisiä ongelmia raportoimattoman potilaan kohdalla muutoksia ongelmallisen kokemuksen suhteen ei juurikaan tapahtunut. Toteutunut laadullinen analyysi tukee näiltä osin kohdeongelmista laadittua luokittelua sekä oletusta oireryhmämuuttujaan painottuvan raportoinnin ja heikomman lyhytterapiasta hyötymisen yhteydestä. Lisäksi analyysin tulos tukee kehitysparadigman näkökulmaa psykoterapeuttisen muutoksen kehityksellisestä luonteesta, sekä useimpien psykoterapiasuuntausten jakamaa hahmotusta jonka mukaan onnistuneen psykoterapian myötä myös potilaan itsehavainto kehittyy.
Now showing items 1-2 of 2