Browsing by Author "Savolainen, Jyri"

Aorttaläpän ahtauma on yleisin sydämen läppäsairaus länsimaissa. Väestön yhä ikääntyessä potilaiden määrä kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Lääkkeellistä hoitoa aorttaläpän ahtaumaan tai sen estoon ei ole. Aorttaläppä voidaan korvata biologisella tekoläpällä avoleikkauksessa ja nykyisin valtimoteitse asennettavia TAVI-läppiä asennetaan enenevissä määrin suuren leikkausriskin potilaille. Tässä retrospektiivisessä kansallisessa monikeskustutkimuksessa kerättiin tiedot 721 potilaasta, joille oli asennettu avokirurgisesti ja isoloidusti biologinen aorttaläppäproteesi. Potilaiden taustatiedot kerättiin neljästä suomalaisesta yliopistosairaalasta osana CAREAVR-projektia (1). Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää potilaiden preoperatiivisen munuaisfunktion vaikutusta ennalta valittuihin päätetapahtumiin, joita olivat uusi eteisvärinä, merkittävät verenvuodot, aivoinfarkti tai TIA-kohtaus sekä kuolleisuus. Aiempaa tutkimustietoa munuaisfunktion vaikutuksista kuolleisuuteen ja muihin päätetapahtumiin aorttaläppäleikkauspotilailla on ollut saatavilla niukasti, ja tutkimusasetelmat ovat olleet suurelta osin puutteellisia mm. seurannan järjestymisen osalta. Tutkimusasetelmassa potilaat jaettiin preoperatiivisen munuaiskerästen suodatusnopeuden (eGFR) perusteella kahteen ryhmään käyttäen jakoa eGFR<60 ml/min ja eGFR≥60 ml/min. Näiden kahden potilasryhmän taustatiedot taulukoitiin systemaattisesti. Seuranta-aika kuolleisuudelle oli 8,4 vuotta (kvartiilivälin pituus [IQR] 6,5–10,3 vuotta) ja muille päätetapahtumille 4,7 vuotta (IQR 2,9–6,9 vuotta). Heikentynyt suodatusnopeus eGFR<60 ml/min lisäsi yhden muuttujan mallissa selvästi kuolleisuutta, hieman yli 70 % pitkäaikaisseurannassa. Eroa näytti tulevan jo ensimmäisinä kuukausina leikkauksen jälkeen ja tästä eteenpäin hiljalleen lisääntyen (HR 1,709, 95% LV 1,342–2,175, p<0,0001). Preoperatiivinen eGFR ei ennakoinut muiden päätetapahtumien ilmaantuvuutta.