Browsing by Author "Savolainen, Mika"

Kaatuminen on iäkkäiden yleisin vammatyyppi ja sillä voi olla pitkäaikaisia ja vakavia seurauksia, kuten ennenaikainen kuolema. Kaatumisen vaaratekijät ovat moninaisia, ja ne voidaan jakaa sisäisiin, ulkoisiin sekä tilanne- ja käyttäytymistekijöihin. Käytössä olevat lääkitykset ovat yleisimmin luokiteltu ulkoisiksi vaaratekijöiksi. Psyykenlääkkeiden yhteys kohonneeseen kaatumisriskiin on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa, mutta psyykenlääkkeiden yhteyttä kuolemaan johtaviin kaatumisiin ei ole tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityisesti psyykenlääkkeiden (masennuslääkkeet, antipsykootit ja bentsodiatsepiinit) käytön yhteyttä kaatumiskuolemiin. Tutkimus toteutettiin upotettuna tapaus-verrokkitutkimuksena. Aineistona käytettiin FIN-CARING2-tutkimuksen diabetesta sairastavien kohorttia (n=398 708). Käytössä oli tilastokeskukselta hankitut tiedot sisältäen kuolinsyyn ja -ajan, sekä Kansaneläkelaitokselta hankitut reseptitiedot käytössä olevista lääkeaineista. Tutkimuksen päätemuuttujana oli tapaturmainen kuolema kaatumalla tai putoamalla (n=2446) ja altisteena psyykenlääkkeen käyttö. Jokaista kaatumiseen menehtynyttä henkilöä kohden valittiin viisi verrokkia iän (± 1 vuosi), sukupuolen ja sairaanhoitopiirin mukaisesti kaltaistettuna. Kaatumiskuoleman vakioidut vetosuhteet (OR, odds ratio) ja 95 % luottamusvälit (LV) laskettiin kullekin lääkeaineen käyttäjälle verrattuna henkilöön, jolla kyseistä lääkeainetta ei ole käytössä. Diabetes, Alzheimerin sekä Parkinsonin tauti huomioitiin taustamuuttujina. Analyysimenetelmänä käytettiin ehdollista logistista regressiota. Tulokset osoittivat yhteyden psyykenlääkkeen käytöllä ja kohonneella kaatumiskuoleman riskillä. Suurin kaatumiskuoleman todennäköisyys havaittiin antipsykoottien olantsapiinin (OR 2,70; 95 % LV 1,64 – 4,45) ja risperidonin (OR 2,26; 95 % LV 1,67 – 3,06) käyttäjillä. Lisää tutkimusta tarvitaan psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista.