Browsing by Author "Savolainen, Mira"

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomenajokoirien ajo-ominaisuuksien (ajo-, haku-, haukku-, hakulöysyys- ja ajolöysyyspisteet) periytymisasteet, ominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot ja perinnöllinen edistyminen. Koetulokset saatiin Suomen Ajokoirajärjestöltä ja sukupuutiedot Kennelliitolta. Koetuloksia aineistossa oli yhteensä 144 225kpl erirotuisilta koirilta vuosilta 1987-2017. Tulokset olivat koetilanteesta ja sisälsivät tiedot koeajankohdasta, palkintosijasta, koeolosuhteista sekä varsinaisista koetuloksista (ajo-, haku-, haukku-, hakulöysyys- ja ajolöysyyspisteet). Sukupuuaineisto sisälsi 159 569 koiran rekisterinumeron, sukupuolen, syntymäajan sekä emän ja isän rekisterinumerot. Erilaisten käsittelyjen ja yhdistämisen jälkeen tilastollisia analyysejä varten oli 14 521 suomenajokoiralta yhteensä 115 482 koetulosta. Periytymisasteiden arvioinnissa käytetty lineaarinen malli sisälsi sukupuolen, kelin, ikäluokan ja alue*kausi*kuukausi -tekijän kiinteinä luokiteltuina tekijöinä sekä tuomarin, eläimen pysyvän ympäristötekijän ja eläimen jalostusarvon satunnaisina tekijöinä. Varianssikomponenttien arviointi suoritettiin AI-REML -menetelmää hyödyntäen DMU-ohjelmalla. Ajo-ominaisuuksien periytymisasteen arviot olivat verrattain matalia (0,02-0,11). Geneettinen korrelaatio oli voimakasta ajopisteiden ja muiden ajo-ominaisuuksien välillä (0,41-0,69). Myös haku- ja ajolöysyyden välillä oli vahva geneettinen korrelaatio (0,53). Ainoa negatiivinen geneettinen korrelaatio (-0,17) oli haun ja ajolöysyyden välillä. Tulosten perusteella geneettiset korrelaatiot olivat selvästi fenotyyppisiä korrelaatioita voimakkaampia. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmin Liinamon ym:n (1997) ja Liinamon (2004) tekemissä tutkimuksissa aiheesta. Ainoastaan haku- ja ajolöysyyden periytymisasteissa löytyi isompia eroja. Perinnöllinen edistyminen suomenajokoiran ajo-ominaisuuksissa on ollut voimakasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Haku ja haukku ovat kehittyneet myös hyvin. Haku- ja ajolöysyyden trendi on puolestaan sahannut edestakaisin ja havaittavissa on pientä laskua. Tulosten perusteella voidaan todeta, että suomenajokoiran jalostuksessa on tehty oikeanlaista eläinvalintaa. Potentiaalia olisi kuitenkin nopeampaankin edistymiseen, jos BLUP-perusteisia jalostusarvoja käytettäisiin enemmän jalostuseläinten valinnassa.