Browsing by Author "Sazonov, Daniel"

Tutkielmassa tutkitaan perustuslakivaliokunnan roolia lainsäädäntöprosessissa ja siinä tapahtunutta muutosta. Erityisesti tutkielmassa tarkastellaan, ovatko perusoikeusuudistus ja perustuslakiuudistus vaikuttaneet perutuslakivaliokunnan rooliin lainsäädäntöprosessissa lakien perustuslainmukaisuuden valvojana. Tarkastelu keskittyy erityisesti valtiopäiviin 1991-2014. Tutkielma kuvaa myös perustuslakivaliokunnan roolin muutosta koko sen olemassa olon aikana. Tutkielma vastaa kolmeen kysymykseen. Miten perustuslakivaliokunnan rooli on historiallisesti kehittynyt? Miten perustuslakivaliokunnan käsittelemien asioiden määrä on muuttunut? Onko perustuslakivaliokunnan harjoittama perustuslakikontrolli laajentunut uusille oikeudenaloille? Lisäksi se erittelee näiden muutosten taustasyitä. Tutkielman aineisto koostuu oikeustieteellisestä kirjallisuudesta, artikkeleista sekä virallisläteistä. Tutkielman empiiriseen tarkasteluun keskeisin lähdeaineistona käytetään eduskunnan valtiopäiväasiakirjoja. Niistä on tilastoitu perustuslakivaliokunnan antamien lausuntojen määrä, valiokunnat, joille lausunnot on annettu sekä eduskunnassa käsiteltyjen hallituksen esitysten lukumäärä. Vaalikausittaisen tarkastelun tulokset osoittavat selkeää kasvua siinä, kuinka paljon perustuslakivaliokunta on antanut lausuntoja suhteessa annettuihin hallituksen esityksiin. Vaalikaudelta 1991-1994 vaalikaudelle 1995-1998 kasvua perustuslakivaliokunnan lausuntojen suhteellisessa osuudessa on noin 4,5 prosenttiyksikköä. Vaalikaudelle 1999-2002 kasvu oli vielä noin 3,5 prosenttiyksikköä. Tarkastelujakson huippuarvo 17,33 % on vaalikaudelta 2003-2006. Se on lähes kaksi kertaa suurempi osuus kuin tarkastelujakson ensimmäisellä vaalikaudella 1991-1994, jolloin perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa 8,84 %:sta hallituksen esityksistä. Aineistosta on selkeästi havaittavissa, että perustuslakivaliokunnan painoarvoa on kasvanut erityisesti perusoikeusuudistuksen, mutta myös perustuslakiuudistuksen jälkeen vaalikausilla 1995-1998 ja 1999-2003. Näitä seuraavilla vaalikausilla kasvu on taittunut ja pysähtynyt. Tämä tukee kirjallisuudesta ja aiemmasta tutkimuksesta esitettyä. Perustuslakivaliokunnan painoarvo lainsäädäntötyössä on kasvanut ja eduskunnan lainsäädäntötyö on valtiosääntöoikeudellistunut. Perustuslakivaliokunnan kasvaneen roolin vaikutus on näkynyt erilaisena eri oikeudenaloilla. Perustuslakivaliokunnan lausuntojen määrä eri valiokunnille on joko pysynyt ennallaan tai kasvanut. Erityisesti kasvu on näkynyt hallintovaliokunnassa, lakivaliokunnassa, liikennevaliokunnassa, sivistysvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa. Perusoikeusuudistus tai perustuslakiuudistus eivät ole varsinaisesti levittäneet perustuslakikontrollia uusille oikeudenaloille, sillä käytännössä jokaisesta mietintövaliokunnasta on lähetetty hallituksen esityksiä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi jo ennen näitä uudistuksia. Sen sijaan perustuslainmukaisuuden arvioinnille alistettavien hallituksen esitysten määrä on kasvanut ja tämä kasvu on keskittynyt erityisesti niille oikeudenaloille, joilla on vahva perusoikeusliitännäisyys. Kokoavana johtopäätöksenä todetaan, että perustuslakivaliokunnan arvostus ja eri poliittisten suuntausten sitä kohtaan kokema luottamus on historian saatossa vaihdellut. Tämä on näyttäytynyt eri aikana erilaisina ja eri suunnilta tulevina pyrkimyksinä vahvistaa tai heikentää valiokunnan roolia lainsäädäntöprosessissa. Yhteiskunnassamme vallitsee kuitenkin verrattain laaja konsensus siitä, että nykymuotoinen lakien perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmämme on mielekäs