Browsing by Author "Selänniemi, Minna"

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsistaan erillään asuvien mutta lapsiaan säännöllisesti tapaavien isien uusien avoja aviovaimojen kokemuksia ja käsityksiä perheestä ja parisuhteesta. Tutkielman tarkoituksena on etsiä vastauksia siihen, millaisena etä-isien puolisoiden elämäntilanne heille itselleen näyttäytyy ja minkälaisia merkityksiä he antavat elämäänsä kuuluville asioille. Millaista on olla puolisona miehelle, jolla on muualla asuvia lapsia edellisestä suhteesta? Mitä naisille merkitsee kuulua jäsenenä perheeseen, jota ei itse ole muodostanut? Millaiset käsitykset perheestä ja parisuhteesta naisten toimintaa ohjaavat? Kuinka he toimivat perheessä ja miten he perustelevat toimintaansa? Tutkielma tuo esiin etävanhemman perheissä elävien naisten omia kokemuksia ja vertaa niitä kulttuurissamme vahvoina eläviin äitipuolimyytteihin. Keskeisessä osassa tutkielmassa on naisten parisuhdetyytyväisyys. Naisen tyytyväisyys puolisonsa toimintaan ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista perheessä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla siihen, kestääkö etä-isän uusi parisuhde. Tutkielmassa kartoitetaan, millaisia asioita naiset pitävät perheessään myönteisinä ja parisuhdetta tukevina ja vastaavasti, millaiset tekijät aiheuttavat perheenjäsenten välille ristiriitoja ja naisille tyytymättömyyttä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä. Kokemusten tutkimuksena tutkielma asettuu hermeneuttis-fenomenologiseen viitekehykseen, jota täydentää käsitys tiedon sosiaalisesti konstruoituneesta luonteesta. Aineistona on käytetty seitsemän etä-isän kanssa parisuhteessa elävän naisen teemahaastatteluja, joita analysoitiin lähiluvun menetelmää hyödyntäen. Haastateltujen naisten perheissä hoivavastuu lapsista oli yksiselitteisesti lasten biologisilla vanhemmilla, vaikka naiset osallistuivatkin lasten hoitoon. Käsitys omien vanhempien ensisijaisesta hoito- ja kasvatusvastuusta oli keskeinen naisten toimintaa ohjaava käsitys. Lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät kysymykset pakottivat naiset kuitenkin joskus ylittämään rajan, jonka toiselle puolelle astuminen ei tuntunut heistä luontevalta ja oikealta. Naiset pitivät tarkan rajan vanhemmuuden ja oman roolinsa välillä. He eivät kokeneet olevansa lapsille äitejä tai edes äitipuolia. Äitipuoli-sana herätti naisissa voimakkaita reaktioita, eikä yksikään haastatelluista naisista pitänyt sanaa itseään kuvaavana. Kotitöiden jakamiseen lasten vierailut vaikuttivat vain vähän. Niissä perheissä, joissa oli selvä työnjako tiettyjen askareiden suhteen, se säilyi muuttumattomana myös lasten vierailujen aikana. Jos erityistä tehtäväjakoa ei yleensä ollut, saattoivat miehet ottaa enemmän vastuuta esimerkiksi ruoan laitosta lasten vierailujen aikana. Naiset eivät kokeneet sukupuoliroolien juurikaan vaikuttavan oman perheensä työnjakoon. Naisilla oli yleinen käsitys, että muissa perheissä noudatetaan enemmän perinteistä sukupuoliroolijakoa kuin heidän omassa perheessään. Kaikki haastatellut naiset olivat melko tyytyväisiä omaan perhe-elämäänsä, ja parisuhde näyttäytyi heidän elämässään voimavarana. Kaikki naiset kertoivat kuitenkin myös joistain vaikeuksista, joita uusperheen alkutaipaleella oli ollut. Tällaisia menneisyyteen liittyneiksi kuvattuja ongelmia olivat olleet esimerkiksi epäselvät rooliodotukset, lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät rajanvedot, lasten äidin toiminta, taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja oma ulkopuolisuuden tunne. Pääsääntöisesti naiset kokivat kuitenkin uusperheen elämän olleen helpompaa kuin he olivat odottaneet, mikä kertoo osittain yleisestä käsityksestä, jonka mukaan elämä uusperheessä on aina vaikeaa. Naisten tyytyväisyyden kannalta keskeisiä asioita olivat mahdollisuus määrittää itse oma roolinsa suhteessa lapsiin ja asettaa oman osallistumisensa rajat. Myös yleiset hyvän parisuhteen tunnusmerkit, kuten puolisoiden keskinäinen vuorovaikutus, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus, jaetut arvot sekä yleinen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemus olivat haastatelluille naisille tärkeitä. Erityisesti naiset korostivat keskusteluyhteyden merkitystä puolisoiden välillä. Tyytyväisyyttä omaan perheelämään lisäsi myös lähipiirin hyväksyntä. Sukulaisten ja ystävien toivottiin suhtautuvan puolison lapsiin osana naisen perhettä olettamatta naisen kuitenkaan ryhtyvän puolison lapsille äidiksi. Kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu biologisesta alkuperästä riippumatta oli naisille keskeinen arvo, jota he toivoivat myös läheistensä kunnioittavan. Miehen isyyteen naiset suhtautuivat pääasiassa positiivisesti, ja sitä pidettiin myös merkkinä vastuullisuudesta ja kunnollisuudesta. Parisuhdetyytyväisyyteen vaikuttavat monet tekijät, eivätkä ihmisten onnen aiheet ole aina perhemuodosta kiinni. Uusperheen monimutkaiset perhekuviot asettavat kuitenkin parisuhteelle omat haasteensa. Monet ydinperheessä itsestään selvät ja helpot asiat vaativat uusperheessä erityistä huomiota, pohdintaa ja neuvottelua. Uusperheen haasteet voivat joskus koetella parisuhdetta, mutta ne voivat myös saattaa puolisot keskustelemaan yhdessä vaikeistakin asioista ja tutustumaan toisiinsa pintaa syvemmältä.