Browsing by Author "Seljavaara, Semmi"

Jo usean vuosikymmenen ajan Euroopan unionin yhtiöoikeudessa on tullut esille yhtiöiden kotipaikan siirtoja koskevia oikeudellisia epäselvyyksiä. Ne ovat syntyneet Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisen sääntelyn eroavaisuuksista. Yhdenmukaistetun sääntelyn puutteen katsottiin vaikeuttaneen yhtiöiden rajat ylittäviä kotipaikan siirtoja, ja samalla se synnytti epävarmuuden yhtiön toiminnan jatkumisesta. Muutosdirektiivillä (EU 2019/2121) pyrittiin poistamaan epäselvyyksiä ja erityisesti helpottamaan yhtiöiden sijoittautumisvapautta. Suomessa direktiivin edellyttämät muutokset totutettiin pääosin lisäämällä osakeyhtiölakiin (624/2006) uusi 17 a luku, joka tuli voimaan 31.1.2023. Tutkielmassa käsitellään osakeyhtiölaissa tarkoitetun suomalaisen osakeyhtiön suoraa rajat ylittävää kotipaikan siirtoa toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Suora kotipaikan siirto tarkoittaa yhtiömuodon muutosta, jossa yhtiö muutetaan toisen Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseksi oikeushenkilöksi ja samalla vähintään sen sääntömääräinen kotipaikka siirretään kyseiseen valtioon. Tarkastelun kohteena ovat etenkin siirron edellytykset ja prosessi. Lisäksi tuodaan esille siirron toteuttamisen haasteita, jotka voivat syntyä kohdevaltion lainsäädännön johdosta. Tutkielmassa arvioidaan myös muutosdirektiivin tehokkuutta. Tutkielman aihe on ajankohtainen, koska sääntely on uutta. Tutkielman pääasiallisena metodina on lainoppi. Lähdeaineistona on oikeuslähdeopin mukaisesti lainvalmisteluaineisto, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Oikeuskäytäntönä hyödynnetään lähinnä Euroopan unionin tuomioistuimen käytäntöä. Tutkielmassa päädytään siihen, että muutosdirektiivin tarkoitukset eivät välttämättä toteudu tehokkaasti, koska yhtiölainsäädäntöä ei ole riittävällä tavalla yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Lisäksi herätetään kysymys suoran kotipaikan siirron tarkoituksenmukaisuudesta ja käyttöalasta.