Browsing by Author "Seppänen, Pirre"

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yliopistopolitiikan verkostoa Suomessa. Globalisaatiokehityksen, politiikan ja hallintorakenteiden hajauttamisen, julkisen ja yksityisen sektorien erojen hämärtymisen ja tietoverkkojen räjähdysmäisen kasvun vuoksi verkostosta on tullut yksi yhteiskuntatieteiden vakiotermeistä ja kiinnostuksen kohteista. Modernissa yhteiskunnassa valtio tarvitsee vuorovaikutusverkostoja ja eri intressiryhmien osallistumisesta poliittiseen vaikuttamiseen on tullut demokratioissa tärkeä osa päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Poliittinen järjestelmä on sosiaalisten suhteiden kudelma, jossa eri toimijat vaihtavat resursseja, kuten tietoa. Verkostoanalyysi on tapa tutkia epäformaaleja politiikkaverkostoja ja tehdä näkyväksi vallanrakenteita ja toimijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Verkostomaiseen hallinnointitapaan siirtyminen on koskenut myös yliopistopolitiikkaa. Yliopistopolitiikalla tässä tutkimuksessa käsitetään valtakunnalliset yliopistoja koskevat poliittiset linjaukset ja toimenpiteet ja niiden päätöksenteon prosessit. Tutkimus sijoittuu vuoden 2016 yliopistopolitiikan kontekstiin, jossa ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä ovat yliopistojen ohjauksen ja autonomian suhde, korkeakouluverkon rakenteellinen kehittäminen ja tiede- ja innovaatiopolitiikan jännite. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu verkostoteorioihin, erityisesti politiikkaverkostojen teoriaan. Verkostoanalyysi ei ole niinkään yksi metodi tai väline, vaan tapa tarkastella yhteiskuntaa. Verkostoanalyysi avulla voidaan tutkia verkostomaisia rakenteita systemaattisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kohteena olevan verkoston rakennetta, ominaisuuksia, toimijoita ja niiden välisiä suhteita. Aineistona tutkimuksessa on kahdeksan asiantuntijahaastattelua sekä 13 lomakevastausta. Aineiston perusteella on hahmotettu yliopistopolitiikan verkoston toimijat ja verkoston rakenne. Aineiston käsittelyssä on käytetty Gephi-ohjelmaa, jonka avulla tietoa on voitu visualisoida ja verkostoa tarkastella erilaisten kriteerien ja tunnuslukujen valossa. Tämän tutkimuksen mukaan yliopistopolitiikan verkostossa on 39 toimijaa. Verkosto on rakenteeltaan tiivis, sillä sen toimijoilla on useilla yhteydet verkoston toisiin toimijoihin. Vuorovaikutus on siis verkostossa tiheää. Verkoston keskeisimmät toimijat ovat opetusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeri sekä kansliapäällikkö. Verkosto ei kuitenkaan ole kovin keskittynyt näiden kolmen toimijan ympärille vaan verkostosta löytyy useita muita merkittäviä toimijoita, kuten yliopistot, puolueet, etujärjestöt ja valtionhallinnon virastoja. Verkoston suhteet ovat asiantuntija ja informaatio suhteita ja siten molemminpuolisia. Yliopistopolitiikan verkoston rakenne osoittaa, että tällä sektorilla yhteistyötä tehdään paljon ja informaatiota vaihdetaan. Asioita valmistellaan ja pannaan toimeen useiden verkoston jäsenien kesken. Verkostosta huomaa myös yliopistojen ja valtiovallan jännitteen koskien yliopistojen autonomian ja valtion ohjausvallan optimaalista suhdetta. Muun muassa autonomian vuoksi yliopistopolitiikan verkosto on hyvin horisontaalinen. Tämä luo sekä mahdollisuuksia yhteistyöhön että hankaluuksia erimielisyyksiä sisältävissä tilanteissa. Verkostoanalyysin avulla verkostosta löydettiin myös klustereita, eli alaverkostoja. Yksi tällainen oli innovaatiopolitiikan alaverkosto, joka koostui elinkeinoelämän ja innovaatiotoiminnan toimijoista. Kokonaisuutena verkostoanalyysin avulla pystyttiin havainnollistamaan ja visualisoimaan verkoston toimijat, rakenne ja toimijoiden väliset suhteet onnistuneesti.