Browsing by Author "Sergejeff, Katja"

Syrjäytyminen ja köyhyys näyttävät muodostuneen pysyväksi ilmiöksi Suomessa. Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen taistelu onkin yksi sosiaalipolitiikan suurimpia haasteita. Tutkielman tarkoitus on tarjota näkökulma köyhyyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen tutkien yksilön selviytymiskokemuksia ja avun saannin kokemuksia. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää, miten aineiston kirjoittajien kokemus selviytymisestä ja siihen liittyvistä tulevaisuudenodotuksista on muuttunut seurantajakson aikana. Toisekseen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kokemuksia ja tuntemuksia avun saannista aineistossa kuvataan. Tutkielman aineiston muodostavat 13 kirjoittajalta saadut omaelämäkerralliset kirjoitukset. Ensimmäisen kirjoitukset on tehty vuonna 2006 ja samat henkilöt ovat kirjoittaneet uudelleen vuonna 2012. Aineistoa on analysoitu käyttäen osaksi narratiivista menetelmää ja osaksi sisällönanalyysia. Narratiivisessa analyysissa kirjoitukset jakautuivat kolmeksi tarinatyypiksi, joista kussakin selviytyminen hahmottuu eri tavoilla. Tarinatyypit ovat nimeltään kertomus vaikeuksien voittamisesta, kertomus luopumisesta ja kertomus näköalattomuudesta. Tutkielman keskeiset tulokset liittyivät selviytymiskokemuksen ja tulevaisuuden odotusten muutoksiin tarinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta tarinoita yhdistää kertojien kokemus elämäntilanteensa paranemisesta tavalla tai toisella. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta myös tulevaisuuteen suhtaudutaan toiveikkaammin kuin muissa tarinatyypeissä. Kertomuksessa luopumisesta, kerronnassa nousee esiin kokemus elämäntilanteen ja selviytymismahdollisuuksien huononemisesta. Kertomuksessa näköalattomuudesta kirjoittaja ei kuvaa elämäntilanteensa paranemista tai huononemista. Kertomuksessa näköalattomuudesta tulevaosuudenodotuksiin ei viitata juurikaan, ja jos niistä puhutaan, on sävy pessimistinen. Myös kokemukset avun saannista vaihtelivat tarinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta viitattiin epäviralliseen apuun kaikista eniten, samoin tässä tarinatyypissä esiintyi eniten puhetta läheisistä. Läheiset saivat myös positiivisen merkityksen tarinoissa. Kahdessa muussa tarinatyypissä kuvailtiin useammin ilman apua jäämistä. Myös yksinäisyyden kuvaukset saivat näissä tarinoissa suuren roolin. Sosiaaliturva ja yleisemmin virallinen apu herätti kritiikkiä kaikissa tarinoissa, eikä sen kerrota olennaisesti lievittäneen köyhyyttä yhdessäkään tarinassa. Poikkeuksena kritiikissä on eläkkeelle pääseminen, joka hahmottuu kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta käänteenä parempaan. Tämä kuitenkaan ei johdu köyhyyden lievittymisestä, vaan tulojen varmistumisesta ilman jatkuvaa tarveharkintaisiin etuuksiin turvautumista. Tutkielman olennaisin johtopäätös onkin havainto köyhyyden, avunsaannin ja selviytymiskokemusten yhteydestä aineistossa. Ne kirjoittajat, jotka kertoivat saaneensa apua, suhtautuivat positiivisemmin tulevaisuuteen, ja kokivat myös selviytyneensä paremmin. Heillä oli tarinoiden valossa myös vahvemmat sosiaaliset verkostot. Keskeinen johtopäätös on myös epävirallisen avun aseman hahmottuminen perusturvan aukkojen ja matalan tason paikkaajana.