Browsing by Author "Siljanen, Lotta"

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä (30.3.2007/334) osana muuta työlainsäädäntöä on osa yksityisen sektorin työelämän sääntelijöistä. Laki on avainasemassa nykypäivän yritysmaailman jatkuvassa muutoksessa. Työvoiman käytön vähentämistä koskevat yhteistoimintaneuvottelut ovat nykypäivänä toistuvasti esillä julkisuudessa ja työpaikkatasolla. Julkisuudessa käytävä keskustelu kertoo, että yleisön tuntemus yhteistoimintalain sisällöstä on puutteellinen, kun taas oikeuskäytäntö osoittaa, että yhteistoimintalain velvoitteet eivät ole täysin yksiselitteisiä neuvotteluosapuolillekaan. Yhteistoimintalakia on tutkittu aiemmin jonkin verran keskittyen pääasiassa lain vaikutuksiin yrityksissä ja lakiin liittyviin kokemuksiin, mutta vastaavanlaista uuden lain voimaan tulon jälkeistä lainopillista tutkimusta ei ole tehty. Tutkielmassa tarkastellaan yhteistoimintalain neuvotteluvelvoitetta työvoiman käyttöä vähennettäessä. Tutkielman aihe on ajankohtainen ja sen yksityiskohtaisempaan käsittelyyn on yritysmaailmasta noussut selkeä käytännön tarve. Tutkielmassa selvitetään, mitä yhteistoimintalain neuvotteluvelvoitteella työvoiman käyttöä vähennettäessä tarkoitetaan sen sisällön ja täyttymisen osalta. Tutkimuskysymykseen vastataan kahden alatutkimuskysymyksen kautta. Ensinnäkin tutkielmassa selvitetään mistä neuvotteluvelvoitteen sisältö muodostuu tarkastellen, mitä asioita neuvotteluissa on käsiteltävä ja millä tavoin. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, milloin työnantajan katsotaan täyttäneen neuvotteluvelvoitteensa tarkastellen sitä, miten neuvotteluajat määräytyvät eri tilanteissa, joissa harkitaan työvoiman käytön vähentämistä sekä, miten neuvotteluvelvoitteen täyttyminen on sidoksissa neuvottelujen käymiseen 8 luvussa säädetyllä tavalla. Tutkielma on toteutettu lainopillisella, eli oikeusdogmaattisella metodilla. Tutkielmassa selvitetään ja jäsennetään neuvotteluvelvoitetta koskevien yhteistoimintalain säännösten sisältöä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta lain ja sen esitöiden ohella oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä tulkintakannanotoista. Tutkielmassa osoitetaan, että yhteistoimitalain neuvotteluvelvoitteen sisältöä koskeva 50 § ja neuvotteluvelvoitteen täyttymistä koskeva 51 § muodostavat työvoiman vähentämistilanteissa yhteistoimintaneuvotteluja koskevan kokonaisuuden, jossa kuitenkin edellytetään molempien lainkohtien noudattamista toisistaan erillisinä neuvotteluvelvoitteen elementteinä. Neuvotteluvelvoitteen täyttyminen edellyttää siis neuvottelujen sisältöä koskevien vaatimusten, sekä säädettyjen neuvotteluaikojen noudattamista. Neuvotteluvelvoitteen sisältöä ja täyttymistä arvioitaessa on tarkasteltava myös yhteistoimintalain 8 luvun sääntelyn muodostamaa menettelyllistä kokonaisuutta sekä lain tarkoitusta ja yhteistoimintaneuvotteluiden yleisiä lähtökohtia, jotka muodostavat viitekehyksen neuvotteluvelvoitteen tulkinnalle. Tutkielman johtopäätöksenä on, että neuvotteluvelvoitteen sisällön ja täyttymisen tarkastelussa korostuvat tietyt yhteistoimintalaissa neuvotteluvelvoitteeseen liitetyt asiakokonaisuudet, jotka ovat osoittautuneet käytännön elämässä tulkinnanvaraisiksi, yleisemmiksi laiminlyönnin kohteiksi tai muutoin neuvotteluvelvoitteen täyttämisen näkökulmasta erityisen merkitykselliseksi. Nämä kokonaisuudet ovat ensinnäkin neuvotteluvelvoitteen syntyminen ja neuvottelujen oikea-aikaisuus, toisekseen toimenpiteiden perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot, kolmanneksi neuvotteluaikojen määräytyminen ja neljänneksi neuvottelujen vuorovaikutuksellisuus yhteistoiminnan hengessä. Tutkielmassa muodostuu käsitys siitä, että neuvotteluprosessin läpivieminen on kokonaisuutena paljon monisyisempi, kuin mitä laki antaa ymmärtää ja vaatii neuvottelujen molemmilta osapuolilta oikeanlaista asennoitumista, avoimuutta sekä lain sisällön ja yhteistoimintaprosessin hallintaa.