Browsing by Author "Sillanmäki, Anu"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, milloin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 3 kohdan ja kilpailulain 6 §:n tehokkuuspuolustukseen sisältyvän kuluttajahyötyperiaatteen edellytykset täyttyvät. Tähän liittyen työssä tarkastellaan myös sitä, tulisiko edun käsite tulkita mahdollisimman laajasti vai suppeasti. Kuluttajahyötyperiaatteen edellytysten täyttymistä tarkastellaan vain niiden tilanteiden osalta, joissa on kyse keskenään kilpailevien yritysten tai niiden yhteenliittymien sopimuksista, päätöksistä tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista. Perinteisesti kuluttajien hyvinvoinnin edistämisen on nähty toteutuvan edullisempien ja laadukkaampien hyödykkeiden muodossa, kuten myös lisääntyvän valinnanvapauden myötä. Kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa on enenevissä määrin kuitenkin alettu pohtia sitä, mitä kaikkea voidaan sisällyttää kuluttajille koituvan edun käsitteeseen. Kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa on tuotu esille erityisesti ympäristön suojelemisen ja työllisyyden edistämisen huomioon ottaminen kilpailijoiden välisen yhteistyön haittojen ja hyötyjen punnintaa tehtäessä, mutta myös muunlaisiin yleisen edun piiriin lukeutuviin seikkoihin on kiinnitetty huomiota. Samalla on pohdittu kuluttajan käsitteen laajentamista kattamaan nykyhetken kuluttajien lisäksi myös tulevaisuuden kuluttajat. Tutkielma on sekä lainopillinen että oikeustaloustieteellinen. Se tarkastelee voimassaolevaa lainsäädäntöä sekä sen soveltamisen perusteella syntynyttä oikeustilaa. Taloustiede toimii tutkielmassa ennen kaikkea selittävänä taustamateriaalina. Tutkielman kannalta keskeiset oikeuslähteet ovat SEUT 101 artikla kokonaisuudessaan ja kilpailulain 5 ja 6 §:t. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä komission päätökset ja Kilpailuviraston poikkeusluparatkaisut ovat keskeisessä asemassa, kuten ovat myös komission erinäiset suuntaviivat, joissa se selittää soveltamiskäytäntöään. Tutkielmassa hyödynnetään taloustieteellisiä argumentteja, vaikkakin niiden hyödyntämistä kilpailusääntöjen tulkinnassa rajoittavat oikeuslähdeopilliset sitoumukset. Taloustieteellä on kuitenkin kiistattomat vahvuutensa ja se on erittäin tärkeässä asemassa kilpailuoikeudellisessa tutkimuksessa, mukaan lukien lainopillisessa tutkimuksessa. Tutkielmassa argumentoidaan, ettei kuluttajahyötyperiaatteen edellytysten täyttymisen määritteleminen ole yksiselitteistä. Mikäli kysymystä tarkastellaan puhtaasti komission tehokkuuspuolustussuuntaviivoja tulkiten, huomiota tulisi kiinnittää vain hyödykkeen hintaan ja laatuun vaikuttaviin seikkoihin. Edun käsite ei tällöin tuota suuria tulkintaongelmia, sillä tehokkuuspuolustussuuntaviivoissa kuvaillaan tarkkaan, mitä kilpailijoiden välisen yhteistyön mahdollistamilla hyödyillä tarkoitetaan. Komissio on kuitenkin todennut, että usein on vaikea laskea tarkkaan kuluttajien saaman hyödyn määrää. Mikäli kysymystä tarkastellaan laajemmin, eli hyödyntäen myös oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kantoja, kysymykseen vastaaminen käy entistä vaikeammaksi. Oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot tukevat ajatusta siitä, että tehokkuuspuolustusta sovellettaessa kuluttajille koituva etu voidaan käsittää hyvinkin laajasti. Edun käsitteen entistä laajempaan tulkintaan sisältyy lukuisia hyötyjä, mutta myös käytännön ongelmia. SEUT 7 artikla kuitenkin edellyttää, että unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen. Tältä pohjalta on vaikea perustella sitä näkökantaa, että kilpailuviranomaisten tulisi kiinnittää huomiota vain hyödykkeen hintaan ja laatuun liittyviin seikkoihin tehokkuuspuolustusanalyysissä.