Browsing by Author "Siltainsuu, Jenni"

Yleisökaivaukset ovat ilmiö, jossa arkeologiselle kaivaukselle otetaan tavallisia ihmisiä mukaan tieteelliseen tutkimukseen. Yleisökaivaukset ovat suosittuja, mutta ne jakavat arkeologian ammattilaisten mielipiteitä. Yleisökaivaus on osa julkisen arkeologian tutkimuskenttää, joka on vasta tulossa osaksi Suomessa tehtyä arkeologista tutkimusta. Yleisökaivaus on kasvatustieteen kannalta katsottuna oppimistapahtuma. Arkeologinen kaivaus voidaankin nähdä oppimisympäristönä, jos sinne on rakennettu oppimista tukevia didaktisia elementtejä. Oppimisympäristön ihanteen mukaan arkeologinen kaivaus on hyvä oppimisympäristö, koska siellä oppija voi nähdä asiantuntijan ratkaisevan ongelmia aidossa tilanteessa. Tässä tutkimuksessa yleisökaivauksia tarkastellaankin sekä yleisön eli oppijan että arkeologian asiantuntijan näkökulmasta. Yleisön näkökulmaa ja kokemusta kaivauksella tarkastellaan Espoon Mankbyn keskiaikaisen kylätontin yleisökaivauskursseilla vuosina 2008 ja 2009 kerättyjen aineistojen kautta. Arkeologian ammattilaisten näkökulmaa ei voinut tarkastella Mankbyn kaivauksilla töissä olleen henkilökunnan kautta vastaajien pienen määrän ja tunnistettavuuteen liittyvien ongelmien takia. Arkeologian ammattilaisilta kerättiinkin internet-lomakkeella kysely, johon saivat vastata kaikki arkeologit, jotka kysely tavoitti. Molemmat aineistot analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Yleisökaivajien kokemus näyttää aineiston valossa olevan hyvin positiivinen. Monelle arkeologiselle kaivaukselle osallistuminen on ollut elämys. Yleisökaivaus lisää vastaajien kokemuksen mukaan heidän tietoaan arkeologiasta ja paikallishistoriasta. Joissakin vastauksissa kuitenkin näkyy, että toimiminen arkeologian asiantuntijoiden kanssa saattaa olla vaikeaa. Arkeologit taas ovat kyselyn perusteella jakaantuneet kahteen ryhmään. Toisella puolella ovat yleisön kanssa läheisesti tekemisissä olevat tutkimusavustajat ja toisella puolella kaivaustenjohtajat. Tutkimusavustajille yleisön huolehtiminen oman työn ohella on aikaa vievä velvollisuus, johon ei välttämättä ole kokemusta eikä koulutustakaan. Kaivaustenjohtajat taas näkevät yleisökaivaukset laajemmin, esimerkiksi rahoitukseen liittyvänä tekijänä ja yhteiskunnallisesti merkittävänä toimintana. Kaikille arkeologeille yhteistä on kuitenkin se, että oman alan tilasta kannetaan huolta ja yleisesti ottaen arkeologian popularisointi nähdään tärkeänä. Arkeologia onkin osa yhteiskuntaa ja yleisöarkeologian ihanteiden mukaan yleisön kanssa on käytävä monensuuntaista kommunikaatiota yleisölähtöisesti. Kulttuuriperintökasvatuksen kautta voimme lisätä yleisön tietoisuutta arkeologiasta ja kulttuuriperinnöstä sekä nostaa arkeologian alan arvostusta. Tämä vaatii kuitenkin asenneilmapiirin muutosta ja aivan uudenlaisen ajattelutavan omaksumista.