Browsing by Author "Silvennoinen, Janne"

Tutkielmassa käsitellään intersektionaalista feminismiä. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selventää ja konkretisoida, mitä intersektionaalinen feminismi poliittisena ideologiana tarkoittaa. Tämä tavoite toteutetaan tarkastelemalla intersektionaaliseksi julistautunutta Suomen feminististä puoluetta. Lähtökohtana tutkielman tarpeelle toimii aikaisempi tutkimus ja julkinen keskustelu, jossa intersektionaalisen feminismin itsensä määrittely sekä sen analyyttinen ja kriittinen tarkastelu on ollut vähäistä. Tutkielma perustuu teoreettiseen viitekehykseen, jossa kaikki poliittiset toimijat ovat luokiteltavissa liberaaleiksi tai illiberaaleiksi ja demokraattisiksi tai epädemokraattisiksi. Tässä viitekehyksessä toimijat, jotka ovat illiberaaleja ja demokraattisia ovat määritelmällisesti populistisia. Koska feministinen puolue on julkilausumillaan ja toiminnallaan osoittanut olevansa demokraattinen puolue, analyysi keskittyy tarkastelemaan yleisohjelman suhdetta liberalismiin lähtien olettamuksesta, että yleisohjelma on demokraattinen. Tutkielman toisena, teoriasta johdettuna olettamuksena on, että intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tällöin tutkielman lähtökohtana on, että feministinen puolue on populistinen puolue. Tutkielman aineistona toimii feministisen puolueen vuonna 2016 julkaisema yleisohjelma, jossa puolue määrittää poliittisia suuntaviivojaan ensimmäistä kertaa. Yleisohjelmaa tutkikaan yhdistetyn sisällönanalyysin avulla, jossa ainestoa lähestytään ensiksi kvantitatiivisesti alistaen koko sisältö analyysille. Kvantitatiivinen vaihe perustuu deduktiiviselle luokittelulle, jossa liberalismin ja illiberalismin reunaehdoista johdetaan kategoriat, joiden esiintymistä tarkastellaan koodaamalla yleisohjelman sisältö. Näiden reunaehtojen mukaan illiberalismi käsitteellistää yhteiskunnan jakautuneeksi yhden jakolinjan ympärille, perustuu vastakkainasetteluun ja edistää moraalisen enemmistön etua. Liberalismi taas perustuu moneen, keskenään risteävään jakolinjaan, kattavan yhtämielisyyden tavoitteluun ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen. Kvantitatiivisesta vaiheesta saatua tietoa tarkastellaan kvalitatiivisessa vaiheessa temaattisen analyysin avulla, jossa yleisohjelman liberaaleja ja illiberaaleja osioita tarkastellaan pyrkien löytämään näistä toistuvia elementtejä, eli teemoja. Kvantitatiivisen vaiheen analyysiin käytetään havaintojen määrien tarkasteluja eri kategorioissa. Ensisijaisena havaintona on, että yleisohjelma sisältää illiberaalin elementin, mutta painottuu liberalismiin. Toissijaisesti havaitaan, että yleisohjelmassa painottuvat sanamäärissä mitattuna tietyt toimijat, kuten naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä ihmiset. Temaattisessa analyysissa huomataan, että yleisohjelma sisältää kaksi yläteemaa, illiberaalin intersektionaalisen diskurssin ja liberaalin hyvinvointivaltiodiskurssin. Tulokset tukevat tutkielman lähtöoletusta, jonka mukaan intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tuloksista pystytään myös johtamaan välttämättömyyden ja riittävyyden ehtoihin perustuva määritelmä intersektionaaliselle feminismille. Johtopäätöksenä esitetään tutkielman tarjoavan uuden, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuneen kriittisen näkökulman intersektionaaliseen feminismiin. Intersektionaalisuuden tarkastelu sen suhteessa liberalismiin osoittaa intersektionaalisuuden poliittisena ideologiana olevan ristiriitainen liberalismin tasa-arvon käsitteiden kanssa. Tuloksista voidaan myös päätellä yhteiskunnan rakenteiden purkamiseen tähtäävän intersektionaalisen feminismin olevan strategisesti huono ideologia Suomen kaltaisessa demokratiassa, jossa yhteiskuntajärjestykseen vallitsee laaja tyytyväisyys. Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida sisällönanalyysiin liittyvät validiteetin ja reliabiliteetin ongelmat.