Browsing by Author "Silvennoinen, Mirjami"

Ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin kasvavista ja tuottoisimmista rikollisuuden muodoista. Ihmiskauppa on ilmiönä vielä jonkin verran tuntematon, vaikka sen vaikutukset ovat valtavat. Ihmiskaupan syitä ovat köyhyys, syrjäytyneisyys, valtioiden rakenteiden heikkous ja näistä johtuva toivottomuus sekä järjestäytyneen rikollisuuden kasvu. Ihmiskaupan harjoittajat etsivät jatkuvasti uusia muotoja ihmisten hyväksikäytölle. Maailman tilanne on arvaamaton, ja hädänalaisia ihmisiä on helppo rekrytoida erinäisiin toimintoihin joiden avulla ihmiskauppiaat saavat tuottoa. Ihmiskauppaa esiintyy monessa eri muodossa. Prostituutio tai muu seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisesti tunnistetuin ihmiskaupan muoto, mutta ihmiskauppaa voidaan tavata monessa muussakin muodossa. On tärkeää osata tunnistaa ihmisen hyväksikäyttö ihmiskaupaksi, jotta uhri saa asianmukaisen avun ja ilmiöön kyetään pääsemään kiinni sen esiintymisen vähentämiseksi. Sijaissynnytys puolestaan on erittäin vaativa lapsettomuuden hoitomuoto, jossa joku kantaa ja synnyttää toiselle lapsen sopimuksesta. Joissakin valtioissa on noussut sijaissynnytykseen erikoistuneita keskittymiä, joissa vähäosaiset naiset tarjoutuvat sijaissynnyttäjiksi taloudellisen pakon sanelemana. Esille on myös tullut tapauksia, joissa naiset eivät ole päätyneet sijaissynnyttäjiksi vapaaehtoisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on selkeyttää missä kohdin sijaissynnytysjärjestely on sen luonteinen, että se täyttää ihmiskaupan tunnusmerkistöt. Tutkimuksessa etsitään rajapintoja toteutuneista sijaissynnytysjärjestelyistä, ja peilataan niissä läsnäolleita elementtejä ihmiskauppaan liittyviin keskeisiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä suomalaiseen lainsäädäntöön aihepiirin sisällä. Rajanpintojen selkeyttäminen on tarpeen, sillä aihepiirin sisällä tapahtuvat muutokset teknologian kehittyessä, valtionsisäisissä lainsäädännöissä sekä globalisaation aikaansaamien kuluttajasuuntausten virtauksissa tekevät aiheesta erittäin ajankohtaisen. Hedelmöitysteknologia levittyessä uusille markkinoille keinohedelmöityshoitoja on saatavilla alati uusilla alueilla, ja hedelmöityshoitoja kaipaavat pariskunnat sukkuloivat eri valtioiden lainsäädäntöjen puitteissa etsien itselleen parhainta mahdollista lisääntymisturismin kohdemaata. Kun valtiot heräävät tiettyyn ilmiöön ja ryhtyvät toimenpiteisiin sen estämiseksi, toiminta siirtyy toisaalle tai maan alle, ja samalla entistä kauemmas kontrollin piiristä. Tämän vuoksi esitän tutkimuksessa ratkaisuja, jotka poikkeavat valtioiden sisäisestä protektionismiin viittaavasta sijaissynnytysten täyskiellosta.