Browsing by Author "Silventoinen, Anna"

Käänteisessä syrjinnässä jäsenvaltion omat kansalaiset jäävät huonompaan asemaan tilanteissa, joissa niihin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, kun taas (1) jäsenvaltion omat kansalaiset, joiden tilanteessa on löydettävissä yhteys unionin oikeuteen, sekä (2) toisen jäsenvaltion kansalaiset pääsevät parempaan asemaan, koska niihin soveltuu unionin oikeus. Tämä on seurausta unionin ja jäsenvaltioiden toimivallanjaosta, jonka mukaan unionin oikeutta ei sovelleta puhtaasti jäsenvaltioiden sisäisiin tilanteisiin. Käänteinen syrjintä on ongelmallista erityisesti henkilöiden vapaan liikkuvuuden alueella. Unionin toimivallan laajeneminen, perus- ja ihmisoikeuksien aseman voimistuminen ja unionin kansalaisuuden käyttöönotto ovat tuoneet käänteisen syrjinnän ilmiöön uusia merkittäviä ulottuvuuksia. Se, kenelle ja miksi unionin oikeuden perusteella annetaan parempia etuja, on hämärtynyt ja monimutkaistunut. Erottelulle niihin, jotka saavat etuja unionin oikeudesta ja niihin, jotka joutuvat tyytymään kansallisen lainsäädännön turvaamaan tasoon, on yhä vaikeampaa löytää perusteluja unionin oikeuden nykytilassa. Tutkielmassa pyritään hahmottamaan käänteiseen syrjintään vaikuttavia unionin oikeuden kehityskulkuja ja yhdistämään niiden merkityksiä käänteisen syrjinnän hyväksyttävyyteen. Tutkielman perustavanlaatuinen kysymys on ensinnäkin selvittää mitä käänteinen syrjintä itse asiassa tarkoittaa. Siihen liittyy läheisesti kysymys siitä, millä tavoin käänteisessä syrjinnässä erotellaan henkilöitä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, tulisiko käänteinen syrjintä kieltää EU:ssa. Tutkielma koostuu viidestä pääluvusta. Johdantoa seuraavassa tutkielman toisessa pääluvussa sijoitetaan käänteinen syrjintä kontekstiinsa Euroopan unionin oikeudessa. Lukijalle esitellään yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto, henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa sekä unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa koskevat kysymykset. Tutkielman kolmannessa pääluvussa pyritään löytämään rajanvetoa siihen, milloin tilanne kuuluu unionin oikeuden piiriin ja milloin on kyse puhtaasti jäsenvaltion sisäisestä asiasta. Tällä tavoin pyritään löytämään vastausta siihen, millä perusteilla käänteisessä syrjinnässä erotellaan henkilöitä. Neljännessä pääluvussa käänteistä syrjintää tarkastellaan yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon valossa. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, onko käänteisessä syrjinnässä tehtävä erottelu eri henkilöryhmien välillä unionin oikeuden nykytilassa perusteltua. Viidennessä pääluvussa tehdään yhteenveto siitä, mitä käänteinen syrjintä on, ja miten käänteistä syrjintää on arvioitava yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Lisäksi yhteenvedossa esitetään johtopäätöksiä siitä, tulisiko käänteinen syrjintä kieltää.