Browsing by Author "Silventoinen, Ulla"

Tutkielmassa selvitetään teosanalyysien avulla, millaisia piirteitä kävelyromaaniksi nimetty romaanin alalaji sisältää ja kuinka Jouko Sirolan teos Lumottu niitty: Erään tien tarinoita (2012) suhteutuu tähän lajimalliin. Lumotussa niityssä kuljetaan jalkaisin Vihdissä sijaitsevaa valittua tietä pitkin yhden kesäisen päivän ajan. Minäkertojan matkaoppaina toimivat sekä alueen historiaa käsittelevät kirjalliset teokset että elossa olevat ja jo edesmenneet paikallishistorian tuntijat. Kuljettavaksi valitun tien vaiheita hahmotellaan teoksessa lukuisten sisäkertomusten kautta. Lumotun niityn lisäksi tutkielman kohdeteoksina kuljetetaan W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaita (1995/2010) ja Claudio Magris´n Tonavaa (1986/2000). Lajitarkastelun kannalta nämä proosamuotoiset teokset ovat mielenkiintoisia hybridejä yhdistellessään fiktiivistä ja ei-fiktiivistä kirjallisuutta sekä hyödyntäessään lukuisien kirjallisuuden lajien rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Tutkielman lähestymistapa pohjautuu Alastair Fowlerin lajiteoriaan, jossa yksittäisen teoksen kirjallinen laji tunnistetaan tulkitsemalla aiempia esimerkkejä. Fowlerin teoriassa kirjallisuuden lajeille ei pyritä asettamaan tiukkoja rajoja vaan ne nähdään erilaisia piirteitä sisältävinä tyyppeinä. Tämän vuoksi tutkielmassa ei pyritä tiukkaan lajimäärittelyyn vaan keskitytään kohdeteoksista esiin nouseviin ja lajianalyysin kannalta olennaisiin piirteisiin. Tutkielmassa todetaan, että kohdeteoksiin sisältyy lukuisia yhteisiä piirteitä, joiden perusteella teokset voidaan nähdä saman kirjallisen alalajin jäseninä. Analyysin perusteella kävelyromaanille on tyypillistä episodimainen rakenne, jossa toiminnallisen juonen sijasta korostuu inhimillisen henkilöhahmon kokemuksellisuus. Keskeisimpänä kokevana henkilöhahmona teoksissa näyttäytyy minäkertoja, joka identifioitumalla kirjailijaksi tuottaa teoksiin autofiktiivisen ominaispiirteen. Analyysi nostaa esiin teoksissa esiintyvän kävelemisen ja mietiskelyn välisen yhteyden, minkä perusteella teokset kiinnittyvät aristoteeliseen kävelymetodiin sekä pyhiinvaellustraditioon. Teoksissa tehtävä matka on monitasoinen, sillä siihen sisältyy minäkertojan fyysisen matkan lisäksi tämän mielensisäinen matka sekä mittavan lähdekirjallisuuden pohjalta tehtävä tekstuaalinen matka. Kävelyromaanissa korostuu aikarakenne, jossa matkaa tehdään samanaikaisesti sekä nykyajassa että menneisyydessä. Tarkasteltavissa teoksissa paikat toimivat muistoja säilyttävinä kiintopisteinä ja minäkertojan väylinä menneisyyteen. Lumotussa niityssä ja Tonavassa keskeiset paikat, tie ja joki, ottavat myös teoksen päähenkilön aseman. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltuihin teoksiin kuuluu postmodernille romaanille tyypillinen leikittely todellisuuden ja fiktiivisyyden suhteella, jota teoksiin sisällytetyt valokuvat korostavat.