Browsing by Author "Similä, Siru"

Euroopan unioni (EU) esittää itsensä normatiivisena toimijana globaalissa hallinnassa, joka toimii maailmanpolitiikassa yhtenä johtavana tekijänä esimerkin omaisesti. EU on asettanut oman toimintansa ja olemassa olonsa ytimeen perustavanlaatuisia arvoja kuten ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Yksi normatiivisen toimijuuden olennaiseksi suuntaviivaksi voidaan kuitenkin asettaa koherenssin vaatimus toimien johdonmukaisuudesta niin eri politiikanalojen kuin sisäisten ja ulkoisten toimien välillä. EU on kansainvälisellä kentällä yksi merkittävimmistä politiikkakoherenssin puolestapuhujista, mutta samalla unionin omaa toimintaa on laajasti kritisoitu koherenssin puutteesta. Lisäksi politiikkakoherenssiin voidaan liittää normatiivinen vaatimus, jonka mukaan negatiivisten vaikutusten minimoimisen lisäksi politiikkakoherenssi tulisi valjastaa niin sanotun transformatiivisen kehityksen työkaluksi, jossa tavoitellaan positiivisien yhteisvaikutuksien luomista. EU:n biopolttoainepolitiikassa yhdistyy sisäisen ja ulkoisen välinen paine: toisaalta kyse on unionin sisäisestä energiaturvallisuudesta, ja toisaalta sen tulisi olla osa laajempaa globaalia ilmastonmuutoksen hallintaa. Lisäksi biopolttoainepolitiikka liittää unionin toimet ulkopuolisiin, kehityksen kannalta jo valmiiksi hauraisiin alueisiin. Biomassaan tarvittavia ruokakasveja alettiin nimittäin laajasti viljellä unionin ulkopuolella. Huolenaiheeksi ovat nousseet kehitysmaiden osalta niin ruokaturva kuin muutkin ihmisoikeuskysymykset, sillä eurooppalaisten yhtiöiden maankäyttö uhkaa paikallisia todellisuuksia. Tässä tutkielmassa tutkitaan EU:n potentiaalia toimia vastuullisena globaalina toimijana tarkastelemalla, millaisena unionin rooli normatiivisena toimijana näyttäytyy politiikkakoherenssiin pyrkimisen kautta unionin biopolttoainepolitiikassa. Aineistona toimii biopolttoainepolitiikkaan liittyvät keskeiset dokumentit vuosien 2000-2018 välillä. Aineisto muodostuu virallisista asiakirjoista, jotka sisältävät niin varsinaisia direktiivejä kuin pidempiä selontekoja unionin energiapolitiikasta biopolttoaineiden osalta. Aineisto on käyty läpi sekä kvalitatiivisen sisältöanalyysin että kvantitatiivisen menetelmän avulla. Menetelmät tukevat toisiaan, jotta voidaan saada mahdollisimman selkeä kuva siitä, miten politiikkakoherenssi näissä dokumenteissa ilmenee. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena onkin selvittää, pitävätkö kvalitatiivisen osion havainnot paikkaansa, laskemalla määrällisesti, kuinka paljon eri ominaisuudet dokumenteissa ilmenevät hakusanojen avulla. Menetelmien avuksi on luoto selkeät kategoriat, jotka kuvastavat joko sisäisen (energia)turvallisuuden tai ulkoisen normatiivisen politiikkakoherenssin merkitystä. Näin voidaan selvittää, millainen kuva unionin toimijuudesta piirtyy – sisäistä turvallisuutta korostava jäsenvaltioiden yhteistyön kautta turvallisuutta hakeva poikkikansallinen kokonaisuus vai vastuuta ottava globaali toimija, joka on valmis tavoittelemaan kunnianhimoisia päämääriä esimerkiksi kestävän kehityksen suhteen. Aineiston avulla päädytään tulokseen, jossa biopolttoainepolitiikkaa ajava näkökulma siihen liittyvissä keskeisissä dokumenteissa unionin energiaturvallisuuden varmistamisesta saa rinnalleen politiikkakoherenssin pyrkimyksen, joka toimii vuodesta 2009 eteenpäin oleellisena ohjenuorana varmistamaan normatiivisen politiikkakoherenssin vaatimuksen kestävyyskriteerien täyttymisestä biopolttoainepolitiikassa. EU pyrkii lopulta niin sisäisen energiaturvallisuuden parantamiseen kuin sen toimien liittämiseen laajempaan kansainväliseen kokonaisuuteen energiapolitiikan osalta dokumenttien valossa, mikä tukee käsitystä unionista normatiivisena toimijana maailmanpolitiikassa.