Browsing by Author "Sinisalo, Natalia"

Maisterintutkielmassani tarkastelen suomea vieraana kielenä opiskelevien nuorten sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttöä kirjoitetuissa tuotoksissa. Tarkastelen, millaisia paikallissijavirheitä oppijat tekevät ja millaisia mahdollisia kehityslinjoja niiden käytössä esiintyy suomen kielen alkeiskurssin ensimmäisten 17 viikon aikana. Jaan nämä 17 viikkoa neljään osaan. Ensimmäinen tarkasteltava ajanjakso on viikoilla 3–8, toinen viikoilla 10–12, kolmas viikoilla 13–16 ja viikkoa 17 käsittelen omana lukunaan. Tarkastelemiani virheiden kehityslinjoja on kaksi: virheet joko vähenevät tai lisääntyvät seuraavalle tarkasteltavalle ajanjaksolle siirryttäessä. Tutkielma on aineistopohjainen tutkimus ja aihe valikoitui aineistosta käsin. Tutkittavat oppijat opiskelivat suomea etänä kotimaassaan erään yrityksen järjestämillä kielikursseilla. Tutkittavat oppijat ovat iältään 14–18-vuotiaita. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 13 kielenoppijaa. Aineistona käytän näiden oppijoiden kielikurssin aikana tuottamia kirjoitelmia. Jokaiselta oppijalta on kuusi kirjoitelmaa eli niitä on yhteensä 78. Lisäksi seitsemän oppijaa teki tehtävän, johon sisältyi 42 lyhyttä tekstiviestiä. Kaikkien kirjoitelmien ja tekstiviestitehtävien yhteissanamäärä on 7566. Tutkielmani viitekehyksenä toimivat virheanalyysi ja konstruktiokielioppi. Virheanalyysissa pyritään tunnistamaan, luokittelemaan ja selittämään kielenoppijoiden tekemiä virheitä. Omassa tutkielmassani otan huomioon myös sellaisia kohtia, joissa paikallissijoja on käytetty onnistuneesti. Hyödynnän konstruktiokielioppia, kun tarkastelen siirtyvätkö valmiit konstruktiot sellaisinaan oppijoiden tuotoksiin. Käsittelen myös välikieltä eli oppijan omaa kielimuotoa kohdekielestä ja sitä, millaisia konventioita oppijoiden välikielessä voi havaita aineiston perusteella. Viikoilla 3–8 virheiden määrä on n. 10 % ja viikoilla 10–12 se on n. 27 %. Virheet siis lisääntyivät ajanjaksolta seuraavalle siirryttäessä. Kun siirrytään ajanjaksoon 13–16, virheiden määrä on jälleen n. 10 %. Tällöin virheet vähenivät suhteessa aiempaan ajanjaksoon. Viikolla 17 prosenttilukema pysyi suunnilleen samana kuin viikoilla 13–16. Tarkasteltavia kehityslinjoja on kaksi ja molemmat linjat toteutuvat. Ensin virheet lisääntyvät ja sen jälkeen niiden määrä laskee. Omistusrakennekonstruktiossa esiintyi virheitä marginaalisesti. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä hahmottui myös pääosin hyvin, vaikka siinä esiintyy vaihtelua oppijoiden välillä ja oppijoiden yksilöllisessä käytössä. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä ei siis ole oppijoiden välikielessä vakiintunut. Oppijat tekivät eniten virheitä verbin rektiotäydennyksissä. Pitää-verbin rektiotäydennysvirheitä esiintyy lähes jokaisella tarkasteltavalla ajanjaksolla; myös kertoa-verbin ja tykätä-verbin rektiotäydennysten käytössä on virheitä. Tutkimuksestani voi tehdä päätelmän, että oppijoiden tekemien virheiden määrään vaikuttaa syöttö, jota oppijat saavat suomen kielen kurssilta. Mitä enemmän oppijat pystyvät käyttämään valmiita konstruktioita sellaisenaan, sitä vähemmän kirjoitelmissa esiintyy virheitä. Tämä näkyy myös kehityslinjoissa: alkuvaiheessa virheitä on vähemmän, koska valmiita konstruktioita on annettu enemmän eikä oppijan ole tarvinnut produktiivisesti tuottaa muotoja itsenäisesti. Jatkotutkimusta voisi tehdä siitä, millaisia kehityslinjoja näkyy yksittäisen oppijan oppimisessa ja miten yksilötasolla kielitaidon kehitys suhteutuu oman tutkimukseni kehityslinjoihin.