Browsing by Author "Sipilä, Lotta"

Kiertotaloudella tarkoitetaan tuotanto- ja kulutusmallia, jossa hyödynnetään jo voimassa olevia tuotteita ja materiaaleja. Kiertotalous on vastakohta nykypäivän perinteiselle lineaariselle talousmallille, jossa kulutuksen loppupäässä tuotteet ja materiaalit hävitetään. Kolmannes ihmisravinnoksi tarkoitetusta ruoasta menee joka vuosi hukkaan, luoden haasteen kestävän kehityksen kannalta. Kiertotaloutta onkin ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi hillitsemään luonnonvarojen ylikulutusta, ja ruokahävikin vähentämiskäytännöt tarjoavat konkreettisen tavan toteuttaa kiertotalouden periaatteita arjessa Tutkimuksen vaikutteet tulevat käytäntöjen teoriasta, joka painottaa käytäntöjen suurempaa huomioimista kuluttajatason ruokahävikin minimoimisessa. Ruokahävikkiä ilmenee monien eri käytäntöjen seurauksena, kuten ruoan suunnitteluun, ostamiseen, valmistamiseen, kuluttamiseen ja kierrättämiseen liittyvissä toiminnoissa. Tutkimuksessa selvitetään miten kiertotalous, ruokahävikin vähentäminen ja orgaanisen jätteen kierrättäminen kytkeytyvät toisiinsa kuluttajien puheissa sekä miten kuluttajat pyrkivät vähentämään ruokahävikkiä kotitalouksissa osana erilaisia ruokakäytäntöjä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto koostuu 10 teemahaastattelusta. Aineistoa analysoidaan teemoittelulla. Tuloksissa ilmeni, että kiertotalouden termiä ja toimintaperiaatetta oli haastavaa ymmärtää, ja se osattiin usein yhdistää vaatteiden ja tavaroiden uusiokäyttöön. Orgaanisen jätteen kierrättäminen oli usealle jo rutinoitunut toimenpide, mutta harva ymmärsi, miten orgaanista jätettä hyödynnettiin sen kierrättämisen jälkeen. Kuitenkin ymmärrettiin, että orgaanisen jätteen kierrättämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, vaikka oman toiminnan ei nähty vaikuttavan oikeastaan mihinkään. Kuluttajat pyrkivät minimoimaan ruokahävikkiä erilaisilla arjen käytännöillä ja pitivät niitä tärkeinä päivittäisinä toimina. Tärkeimpiä taitoja ruokahävikin muodostumisen ehkäisyssä oli luovuus ja suunnitelmallisuus, jotta elintarvikkeita pystyttiin hyödyntämään moneen ruokaan. Ruokakäytäntöjä tarkastelemalla voidaan nähdä ruokahävikin muodostumisen kompleksisuus ja ymmärtää, mitkä käytännöt ovat tärkeitä ruokahävikin minimoimisessa. Kiertotalouden merkityksen ja toiminnan ymmärtämisellä voidaan potentiaalisesti löytää keinoja toimille, jotka lisäävät syvempää ymmärrystä kiertotaloudesta. Samalla voidaan vahvistaa kuluttajien toiminnan merkitystä, jotta kiertotalouden toiminnoista tulisi merkityksellisiä arkipäivän toimintoja. Luonnonvaroja kulutetaan koko ajan enemmän ja kestämättömällä tavalla, joten kuluttajia tulisi ohjata kohti kestävämpiä kuluttamisen tapoja. Kestäviä ratkaisuja on kuitenkin vaikea tehdä, jos ei ymmärretä tekemisen perimmäistä syytä. Yhteiskunnan eri toimijat voivat hyötyä kuluttajien käsitysten ymmärtämisestä, jotta voidaan kohdistaa erilaisia toimenpiteitä ruokahävikkikäytäntöjen vahvistamiseen sekä kierrätysaktiivisuuden nostamiseen.