Browsing by Author "Sirén, Hanna"

This study focuses on citizen and interest group public engagement for deliberating on societal challenges, especially in an academic research planning context. The studied participatory event is the first Future Earth Townhall Meeting organized in Helsinki in May 2015. Using an extended case method and a theory-driven approach combined with mixed methods, this study aims to shed light on social and theoretical aspects framing the studied participatory event. The extended case study method was selected to support and direct inquiry as well as to enable reconstructing existing theory. This study combines participant observation, textual content analysis, word frequency analysis and visual analysis. In the social sciences demands to better take into account environmental issues have increased after the Second World War. The study’s ethnographic grassroots perspective situates the studied event into a wider framework of participation and political sociology. Analysis is organized through main frames local publics and global challenges. Local publics especially addresses the following research questions: How were local publics constructed? What voiced concerns frame participation? Global challenges in turn focuses on: How were thematic aims developed and articulated? The key concept global change awareness guides analysis of interdisciplinary work. Four planning stages of idea development (cf. Lempiälä 2011) illustrate main front end stages connected to the key challenges and activities. In the studied case the process has moved from international to local level. For global challenges, ARGIL is introduced to highlight a difference between broader Adaptation and socially coordinated Resources. Oskar Negt and Alexander Kluge’s (1972) concept new public sphere of production is used as theoretical backbone on participation. Because the event was advertised as open to anyone interested in addition to experts, the studied event’s meeting hall sessions can be seen as front stage activities (cf. Goffman 1956; Lempiälä 2011). Participatory activities taking place after general concept approval can limit participants’ critical potential. At the same time, international grand challenges are widely used in various contexts, and increased awareness can thus be beneficial for participants. The studied event is situated at an intersection of global and local networks of influence. Future Earth aims to combine a focus on various levels, cooperating with different stakeholders and actors. The studied event’s thematic focus touches upon the UN’s sustainable development goals and the EU’s grand societal challenges.

Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalainen aikuisväestö sai noin kaksi kolmasosaa proteiinista eläinperäisistä lähteistä. Kasviperäisen proteiinin osuuden kasvattaminen olisi tärkeää sekä terveyden että kestävän kehityksen näkökulmasta, jolloin proteiinin laadun merkitys korostuu. Suomalaisten aminohappojen saannista ei ole ajantasaista tutkimustietoa. Työn tavoitteena on päivittää FinRavinto 2017 -aineiston keskeisimpien proteiinin lähteiden aminohappo- koostumustiedot Fineli-tietokantaan ja analysoida välttämättömien aminohappojen sekä kasvi- ja eläinperäisen proteiinin saanti ja lähteet suomalaisessa aikuisväestössä. Aineisto ja menetelmät. THL:n toteuttama FinRavinto 2017 -tutkimus on osa FinTerveys 2017 -tutkimusta, joka toteutettiin 50 paikkakunnalla ympäri Suomen. FinTerveys 2017 -tutkimukseen kutsuttiin 10 247 yli 18-vuotiasta tutkittavaa. Tästä otoksesta satunnaistettu noin 30 %:n alaotos (n=3099) 18–74-vuotiaita kutsuttiin FinRavinto-tutkimukseen. Kutsutusta alaotoksesta 53 %:lta saatiin kerättyä hyväksytysti kaksi 24 h ruoankäyttöhaastattelua, jolloin lopullisessa aineistossa oli 1655 henkilöä. Ennen analyysejä Fineli-tietokantaan täydennettiin 236 merkittävän proteiinin lähteen aminohappokoostumukset. Kasvi- ja eläinperäisen proteiinin sekä välttämättömien aminohappojen keskiarvosaanteja tarkasteltiin sukupuolten, asuinpaikan sekä ikä- ja koulutusryhmien luokissa ja väestöryhmien väliset erot analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla. Kasvi- ja eläinperäisen proteiinin ja välttämättömien aminohappojen lähteet analysoitiin raaka-ainetasolla sukupuolittain. Analyyseissä käytettiin osallistumiskatoa korjaavaa painokerrointa, jotta tulokset olisivat paremmin yleistettävissä suomalaiseen aikuisväestöön. Tulokset ja johtopäätökset. Välttämättömien aminohappojen saannin keskiarvot ylittivät keskimääräisen tarpeen kaikissa tutkituissa väestöryhmissä. Vaikka saanti pieneni iän myötä, se oli keskimäärin riittävää vanhimmassakin ikäryhmässä (65–74-vuotiaat). Keskimääräisen tarpeen alle jäävien osuus oli vain 5 %, vaikka aliraportoijat olivat mukana aineistossa ja kahden päivän ruoankäyttötiedot antavat todellista leveämmän saantijakauman. Välttämättömiä aminohappoja saatiin eniten lihasta, maidosta ja viljasta, jotka kattoivat miehillä 79 % ja naisilla 76 % saannista. Miesten proteiinin saannista 29 % oli kasviperäistä ja 71 % eläinperäistä, naisilla 31 % oli kasviperäistä ja 69 % eläinperäistä. Naiset saivat energiaan suhteutettuna enemmän kasviperäistä ja vähemmän eläinperästä proteiinia kuin miehet (p≤0,006). Miehillä vanhin ikäryhmä sai suhteellisesti eniten kasviperäistä ja vähiten eläinperäistä proteiinia verrattuna nuorempiin (p≤0,050). Naisilla alin koulutusryhmä sai suhteessa vähemmän kasvi- ja enemmän eläinperäistä proteiinia verrattuna ylimpään koulutusryhmään (p≤0,016). Miehet saivat eniten eläinperäistä proteiinia lihasta ja naiset maidosta. Yli puolet kasviperäisestä proteiinista saatiin viljoista. Tulokset viittaavat siihen, että merkittävä osa suomalaisesta työikäisestä väestöstä voisi korvata osan eläinperäisistä proteiinin lähteistä kasviperäisillä proteiinin lähteillä, ilman että riittävä välttämättömien aminohappojen saanti vaarantuisi.