Browsing by Author "Sirviö, Jukka"

Tutkielman tarkoitus oli selvittää, pitävätkö Sterban kirjassa ’The Triumph of Practice Over Theory of Ethics’ (2005) esittämät väitteet paikkansa. Sterba väittää, että traditionaalisia kantilaisia ja utilitaristisia teorioita on jouduttu muokkaamaan nykyyhteiskuntaan sopiviksi siinä määrin, että teorioiden moraalisesti hyväksyttävimmät muotoilut eivät enää eroa toisistaan. Erityisesti käytännön ongelmien määrittelyjen ja ratkaisujen suhteen teoriat ovat samankaltaisia. Tähän liittyy myös kysymys, voidaanko yhdistää deonttinen etiikka ja seurausetiikka. Analysoin Sterban väitteitä yhtäältä hänen määrittelemiensä lähtökohtien perusteella ja argumentaation valossa ja toisaalta yleisten päätös- ja peliteoreettisten viitekehysten perusteella. Sterba kohdentaa ongelmat empiirisestä näkökulmasta seuraaviin seikkoihin: Ihmisten liian suuri kulutus, kulutuksen suhde luonnonvarojen rajallisuuteen ja ihmisten liian suuri määrä maapallolla. Hän laajentaa tarkastelun näkökulman globaaliksi ja tulevia sukupolvia koskevaksi, jolloin ongelmat kärjistyvät ja konkretisoituvat. Sterba keskittyy siihen, mikä on välttämätöntä ihmisen ja muiden lajien olemassaololle. Siten käytäntö määrittää teorioita. Sterba pyrkii helpottamaan preferenssien määrittelyjä ja perusteluja selkeillä lähtökohdilla. Hän määrittelee moraalisen päätöksenteon lähtökohdiksi egoistisen ja altruistisen näkökulman, jotka voidaan sovittaa yhteen rationaalisella kompromissimallilla. Hän laajentaa etiikan näkökulman antroposentrisestä biosetriseen etiikkaan yhdistäen nämä näkökulmat prinsiipeillään. Valittujen lähtökohtien määrittelyt ja niiden hyväksyttävyys jäävät kuitenkin avoimiksi. Sterba esittää lyhyessä tekstissä monia teemoja useiden näkökulmien valossa, jolloin hänen esityksensä jää hajanaiseksi ja luonnostelun tasolle. Tämä heikentää hänen argumentaationsa pätevyyttä ja vaikeuttaa hänen esityksensä ymmärrettävyyttä. Sterban mukaan perinteisiä moraaliteorioita on jouduttu muuttamaan voimakkaasti, jotta ne voitaisiin hyväksyä nyky-yhteiskunnassa. Vanhat teoriat joutuvat vastaamaan samoihin nykyajan käytännön ongelmiin ja ratkaisemaan ongelmat tässä ajassa hyväksyttävällä tavalla. On kuitenkin eri asia väittää, että teoriat olisivat samoja joko toistensa suhteen tai käytännön ongelmien määrittelemisen ja ratkaisujen suhteen. Tätä Sterba ei pysty todistamaan. Deonttisen ja konsekventalistisen etiikan yhdistäminen on mahdollista joiltakin osin. Tarvitaan myös kokonaisvaltainen käsitteellinen viitekehys. Sterban esityksen eri teemat ja prosessit jäävät yhtäältä määrittelemättä ja toisaalta irralleen, jolloin hänen väitteittensä todistamiseksi vaadittua pätevää kokonaisuutta ei synny. Myöskään Sterban rationaalinen kompromissimalli ei ratkaise vaikeita ristiriitatilanteita hänen väittämällään tavalla.