Browsing by Author "Sormunen, Sofia"

Transparency of the Commission is as important as ever considering the ever-expanding nature of EU’s influence. In current digital era, EU’s access to documents regime is increasingly also conducted through technological solutions assisting and replacing previously predominant tangible and human solutions. An example of the technological solutions equipped for transparency in the context of the Commission are document registers, which are founded in law and created in the name of transparency. However, the practical and legal effects of document registers materialising transparency is largely unstudied aspect of the Union’s transparency. Therefore, this thesis is devoted to examining how we can observe the materialisation of transparency in practice, focusing on the European Commission’s Register of Documents. Aim is to show the (often) hidden ways in which the technological solutions influence transparency in their own right. To be able to study transparency in practice, it is necessary to understand the concept not only as talk but also an action. The related legal instruments are studied in order to get a full picture of the realm in which transparency conducted through document registers function. The technology is studied to bring fore ways in which the technological solutions are able to govern transparency on their own right. Institutional and expert interviews were conducted and incorporated in the analysis to support the findings from the usability of the registers. The thesis shows how technological construction of the Register of Documents is able to largely limit access to documents precisely due to the way in which it has been constructed. Together with the technological solutions, soft law instruments as well as institutional specific guidelines prove to have enormous influence in practicing transparency through the registers. Main finding suggests that access to documents is not an equal right in practice but high level of expert knowledge is required to gain information. This raises question on the nature of transparency as an ideal principle in a democratic society which would allow to hold the governing entities responsible on their decision and actions. What is needed is renewed attention to the ways in which designing technology creates, in itself, silent rules and shapes the reality of transparency in practice. Tämän tutkielman keskiössä on se, miten Komission läpinäkyvyys materialisoituu digitaalisessa ympäristössä asiakirjarekisterien kautta ja mitä vaikutuksia tällä on asiakirjoihin perustuvalle läpinäkyvyydelle. Euroopan Unionin demokratiavaje on ollut puheenaiheena jo pitkään. Hallinnon läpinäkyvyys on ajateltu olevan yksi keino parantaa demokraattista päätöksen tekoa ja tuoda se lähemmäksi kansalaisia. Läpinäkyvyyttä, kuten monia muitakin hallinnon osa-alueita on digitalisaation myötä lähdetty toteuttamaan myös teknologian avulla. Esimerkkinä tästä on Euroopan Komission Asiakirjarekisteri (RegDoc), joka on tämän tutkielman keskiössä. Teknologian oikeusvaikutukset on oikeustieteen tutkimuksessa aiemmin jo tunnistettu. Komission toimien ja päätösten läpinäkyvyyttä lainopillisesti sääntelee perussopimuksien ja perusoikeuskirjan lisäksi tarkempi asetus asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (1049/2001). Nämä luovat pohjan, jonka päälle Komissio on säätänyt päätöksiä, menettelyohjeita, sekä -sääntöjä, niin sanottuja soft law instrumentteja. Vaikkakaan näillä instrumenteilla ei ole yhtäläistä lainpohjaa kuten perussopimuksilla tai asetuksilla, ne vaikuttavat olevan vahvemmassa asemassa asiakirjarekisterien yksityiskohtaisemmassa sääntelyssä. Yksi tutkimuksen löydös osoittaakin, että soft law:sta tuleva sääntely osittain poikkeaa asetuksen vaatimuksista liittyen asiakirjojen metadataan tietokannassa. Tutkielma keskittyy siihen, kuinka rakennettu teknologia itsessään pystyy sääntelemään Komission läpinäkyvyyttä. Komission Asiakirjarekisterin analyysi tuo uutta tietoa ensinnäkin siitä, miten tietyt ratkaisut Asiakirjarekisterin rakennuksessa itsessään vaikeuttaa asiakirjojen saantia. Toiseksi analyysi näyttää miten läpinäkyvyys materialisoituu soft law:n ja teknologian pohjalta. Tutkimuksessa käytetään instituutio- ja asiantuntija haastatteluja, jotka tukevat kirjallisuuteen perustuvaa, lainopillista sekä empiiristä tutkimusta. Tutkielman keskeinen löytö on kuinka Komission läpinäkyvyys ei ole käytännössä saavutettavissa jokaiselle. Erityisesti teknologiset ratkaisut ovat johtaneet vaikeuksiin käyttää asiakirjarekisteriä tai löytää sieltä tietoa. Samalla asiantuntijat, joilla on täsmällistä tietoa haluamistaan asiakirjoista eivät monesti pysty löytämään niitä rekistereistä. Asiakirjoihin pääsy vaikuttaa olevan hyvinkin elitistinen oikeus, jos sitä tarkastellaan rekisterien kautta, ja asiakirjarekisterit vaikuttavat olevat enemmän symbolinen ideaalin läpinäkyvyyden ilmentymä. Kuitenkin asiakirja rekisterien ongelmilla on vaikutuksia muihinkin kansalaisten oikeuksiin, kuten asiakirjapyyntöihin. Näin ollen asiakirja rekisterien käytettävyyteen tulisi kohdistaa enemmän huomiota ja resursseja.