Browsing by Author "Sorsa, Essi"

Tutkimuksen kohteena ovat yhden suomalaisen kirjankustantajan, Kustannusosakeyhtiö Otavan, vuoden 2014 aikana myynnissä olleiden oppimateriaalien nimet. Tavoitteena on selvittää, mistä osista oppimateriaalien nimet muodostuvat, miten ja missä oppimateriaalien nimiä muodostetaan sekä miten oppimateriaalien nimiä hyödynnetään oppimateriaalisarjojen markkinoinnissa. Tutkimus on osa kaupallisen nimistön tutkimusta. Aineisto käsittää yhteensä 1 072 oppimateriaalin nimeä, jotka on kerätty painetuista tuotekatalogeista sekä kustantamon verkkosivuilta vuoden 2014 aikana. Nimiaineiston lisäksi tutkimuksen toisena aineistona toimivat viisi haastattelua. Haasteltavat ovat Kustannusosakeyhtiö Otavan oppimateriaaliosastojen työntekijöitä. Kolme haastatteluista on toteutettu kasvokkain ja äänitetty ja kaksi haastatteluista on toteutettu kirjallisina. Tarkastelun kohteena olevia nimiä kutsutaan oppimateriaalien nimiksi tai oppimateriaalinimiksi. Alussa tehdään lyhyesti selkoa Otavan oppimateriaalinimien historiasta ja esitellään nimiä kustantamon perustamisvuodesta (1891) nykypäivään saakka. Historiallinen katsaus paljastaa, että aiempina vuosikymmeninä oppimateriaalien nimet olivat yksiselitteisiä ja informatiivisia ja niitä muodostettiin melko vakiintuneella kaavalla (esim. Koulun biologia). Oppimateriaalinimien rakenteellisessa analyysissa nimet jaetaan kahtia sarjojen nimiin ja tuoteperheiden osien nimiin. Sarjojen nimet identifioivat kyseisen tuotteen ja toimivat sarjan päänimenä (esim. Tuhattaituri, Kipinä) kun taas tuoteperheiden osien nimet ovat moniosaisempia alanimiä, jotka tarkentavat sarjan nimeä ja kertovat tuotteen lajin (esim. Tuhattaituri 1a oppikirja, Kipinä 3 Tehtäviä). Aineistosta vain vajaa 10 % (102 nimeä) on sarjojen nimiä. Sarjojen nimet jaetaan Christoph Platenin luokittelumallin mukaan todellisiin kielen sanoihin, luoviin muodosteisiin sekä tekosanoihin. Tuoteperheiden osien nimistä tarkastellaan erilaisia nimenosia, kuten oppiainetta tai luokka-astetta ilmaisevia osia. Nimiä tutkitaan myös Paula Sjöblomin ja Yvonne Bertillsin funktioita soveltaen viidessä eri funktiossa: informatiivinen, käytännöllinen, houkutteleva, integroiva sekä narratiivinen ja tyylillinen. Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään haastattelujen avulla oppimateriaalien nimeämisprosessia: nimeämistapoja ja nimeämisen lähtökohtia. Haastateltavat tuovat ilmi, että toimivan oppimateriaalin nimen on oltava käytännöllinen ja oppimateriaalinimelle on asetettu seuraavia periaatteita: selkeä, suomenkielinen, yhtenäinen, kohderyhmälle sopiva, monikäyttöinen, pitkäikäinen, ajankohtainen ja logoksi taipuva. Tutkimuksessa käydään läpi myös uusimpien oppimateriaalisarjojen nimiehdotuksia. Lopussa tarkastellaan esimerkkien kautta, miten oppimateriaalien nimiä hyödynnetään markkinoinnissa ja millaiset nimet toimivat hyvin markkinointiteksteissä (esim. Kipinää kirjoittamiseen!). Tutkimuksessa verrataan myös Otavan oppimateriaalien nimiä muiden kustantajien oppimateriaalien nimiin. Tarkastelu osoittaa, että tällä hetkellä oppimateriaalien nimet ovat rakenteeltaan yleensä lyhyitä, yksisanaisia, suomenkielisiä, monimerkityksisiä sanoja (esim. Särmä, Manner, Vire), joista voi muodostaa visuaalisia logoja. Yksi haastateltavista tiivistää ajatuksen nimien takana näin: ehkä nää [uudet lyhyet nimet] on niinku tavallaan sen nykypäivän niinku brändäys- tai sen tuotteistamisajattelun mukaisia. Vaikuttaa, että muotiin on kuitenkin tulossa myös pidempiä, kuvailevampia nimiä (esim. Tutkimusmatka). Tutkimus osoittaa, että nimeämistä ohjaa jonkinlainen, tiedostettu tai tiedostamaton, nimimalli. Varsinaista oppimateriaalinimen prototyyppiä ei silti voi esittää.