Browsing by Author "Sotamaa, Rasmus"

Asianajajan mahdollisuuksiin rajata vastuutaan on perinteisesti suhtauduttu varovaisen torjuvasti niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Torjuvan suhtautumisen perusteet on usein liitetty asianajotoiminnan erityiseen luonteeseen. Vastuunrajoitukset on nähty erityisesti asianajajan perusarvoihin kuuluvan lojaalisuusvelvoitteen vastaisina. Asianajajan lojaliteettivelvoitteen mukaan asianajajan tulee parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaan etua ja oikeutta. Toimeksiantaja on yleensä korostetusti asianajajan asiantuntemuksen varassa: toimeksiantajahan ostaa asianajajalta toimeksiannon suorittamiseen vaadittavan asiantuntemuksen. Asianajajien toimenkuva on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana monipuolistunut huomattavasti. Toimeksiannot voivat sisältää hyvin laajoja kokonaisuuksia, joiden hallitseminen on vaativaa kokeneellekin asianajajalle. Tämä kehityssuunta on johtanut myös vahinkoriskien lisääntymiseen. Toimeksiannot ovat usein laadultaan sellaisia, että vahinkoriski on asianajajan palkkioon nähden merkittävä ja asianajajan tekemä vähäinenkin virhe voi johtaa huomattavan suureen vahinkoon. Asianajajan intressissä on henkilökohtaisen varallisuusasemansa turvaamiseksi ja vahingonkorvausvastuun välttämiseksi ennakoida tuota riskiä vastuunhallinnan keinoin. Asianajotoiminnassa perinteinen riskinhallintakeino on pakollinen vastuuvakuutus. Vastuuvakuutus ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa riitä kattamaan aiheutunutta vahinkoa, mikä luo tarpeen tarkastella myös muita vastuunhallintakeinoja. Tarkastelen lainopillisessa tutkimuksessani asianajajan sopimusperusteista vahingonkorvausvastuuta päämiehelleen sekä niitä sopimusperusteisia keinoja, joilla asianajaja voi tätä vastuutaan hallita tai pyrkiä hallitsemaan. Perinteisen vastuuvakuutuksen ohella vastuuta voidaan hallita sopimusperusteisilla vastuunrajoituksilla. Tutkielmassani pyrin osoittamaan, että asianajaja voi eräin edellytyksin perustellusti ja lojaalisti harjoittaa toimeksiantosopimukseen perustuvaa vastuunhallintaa. Asianmukainen vastuunhallinta turvaa asianajajan varallisuusasemaa, mutta vastuunhallintatoimet voivat tietyissä tilanteissa olla myös päämiehen intressissä. Tutkielmani koostuu kolmesta sisältöjaksosta. Ensimmäisessä jaksossa esittelen asianajajan sopimusperusteisen vastuun perusteet ja rajat. Tässä jaksossa käyn ensiksi läpi asianajan suoritusvirheen ja sen seuraamukset, minkä jälkeen keskityn asianajan sopimusperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen. Ensimmäisen jakson lopuksi tarkastelen asianajajan sopimusperusteisen vastuun lakiperusteisia rajoituksia. Toisessa sisältöjaksossa esittelen asianajan sopimusperusteisen vastuunhallinnan lähtökohdat. Tässä jaksossa tarkastelen vastuun rajoittamisen yleistä hyväksyttävyyttä asianajotoiminnassa sekä asianajajan pakollisen vastuuvakuutuksen roolia vastuunhallinnassa. Viimeisessä sisältöjaksossa tarkastelen asianajajan vastuunhallinnan keinoja. Tässä jaksossa määrittelen vastuunrajoittamisen ja tarkastelen toimeksiannon rajaamista, varaumia, vahinkolajin pois sulkevia ehtoja, korvausvastuun määrää rajoittavia ehtoja sekä arvioin lyhyesti muita vastuunrajoittamisen keinoja. Tämän jälkeen tarkastelen vastuunrajoituksia osana vakioehtoja, ja lopuksi otan lyhyesti kantaa vastuunrajoitusehdon tapauskohtaiseen kohtuullisuusarviointiin. Loppupäätelmissä esitän kootusti eräitä huomioita vastuunrajoitusten arvioinnista asianajotoiminnassa sekä ne keinot, joilla asianajajan vastuunrajoitusten sitovuutta voidaan arvioida kestävän vastuunhallinnan näkökulmasta.