Browsing by Author "Souckova, Eeva"

Pro graduni tutkii tšekkikirjailija Karel Čapekin (1890–1938) Anglické listy (1924, suom."Kirjeitä Englannista") -matkakertomuksen ja pakinaromaanin suomentamisessa ilmenneitä käännösongelmia. Tutkielma on siis kommentoitu käännös, jossa tutkielman tekijä itse suomentaa lähtötekstin ja kommentoi käännösongelmiin löytämiään ratkaisuja. Työn teoreettisessa osassa painotetaan K. Reissin ja H. J. Vermeerin skopos-teoriaa ja sivutaan käännösprosessia ja -strategioita. Anglické listy -matkakertomuksen tapauksessa päädyttiin vieraannuttavaan ja lähdetekstille mahdollisimman uskolliseen kännösstrategiaan, jossa säilytetään tšekkiläisen lähdekulttuurin suomenkieliselle lukijalle vieraat piirteet. Tutkimuksessa käsitellään lyhyesti myös lähtötekstin kirjoittajan, Karel Čapekin elämää ja teoksia sekä mainitaan suomennokset. Analysoin lähtötekstin kirjallisen genren (román-fejeton) matkapakinaromaaniksi, jossa yhdistyvät todellisiin ihmisiin ja paikkoihin viittaava matkakertomus ja humoristinen, satiirinen ja subjektiivinen pakina. Työn toisessa osassa kommentoidaan käännöstyön aikana esiin tulleita käännösongelmia (vastineetonta sanastoa, erikoissanastoa ja pitkiä sanalistoja, arkaismeja, anglismeja, tekstin luettavuutta ja rytmiä, metaforia ja lukijan puhuttelua, kieli- ja lauseopilliset ongelmia, tyyliä ja eettisiä käännösongelmia). Samalla esitellään niihin sovellettuja käännösstrategioita. Tutkimuksessa todetaan, että ensi näkemältä ilmeisin ongelmaryhmä on vastineeton sanasto (kuten vajksle, joka viittaa johonkin hapankirsikan alalajeista), mutta vaikeimpia kääntää ovat pragmaattiset, mm. lähdekulttuuriin (esim.tšekkiläiseen tai Tšekkiin tai Böömiin) epäsuorasti viittaavat termit (esim. člověk od nás, suom. meikäläinen). Käännöksessä päädyttiin kääntämään tällaiset kohdat niin, että lukija itse päättelee kertojan puhuvan kotimaastaan ja -kansastaan (käännöksessä käytettiin alaviitteitä, jossa kerrottiin lukijalle, että kertoja on tšekki). Poikkeus tehtiin tekstin kohdassa, jossa oli tärkeää korostaa, että puhe on nimenomaan tekstin lähde- eikä kohdekulttuurista, ja tällöin käytettiin lisäystä. Poistoja käännöksessä käytettiin vain harvoin. Lisäksi Čapekin tyylille ominaisten pitkien sanalistojen ja lukuisten synonyymien kääntämisen todettiin olleen aikaavievää, mutta opettavaista.