Browsing by Author "Stenvall, Heidi"

Yleisimmin koiraa pidetään seurakoirana, mutta koira voi työskennellä monenlaisissa tärkeissä tehtävissä ihmisen rinnalla, ja yksi näistä tehtävistä on toimia koira-avusteisessa toiminnassa ja terapiassa ”tassuterapeuttina”. Vaikka kiinnostus eläinavusteista toimintaa kohtaan kasvaa Suomessa koko ajan, on tutkimusta aiheesta tehty verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida koira-avusteista tukihenkilötoimintaa. Tutkimuksen kohteena ovat EHJÄ ry:n Ressu-projektiin osallistuneet tukihenkilöt ja lapset. Tutkimuksen pyrkimyksenä on selvittää, mitä merkityksiä lapset ja tukihenkilöt antavat toiminnalle. Tarkoituksena on tarkastella, mitä sosiaalisen kuntoutuksen avulla tuettavia hyvinvoinnin ulottuvuuksia koira-avusteiseen tukihenkilötoimintaan liittyy. Tutkielma on fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus painottuen lasten ja tukihenkilöiden omakohtaisiin kokemuksiin koira-avusteisesta toiminnasta. Tavoitteena on ymmärtää, tulkita ja kuvata haastateltavien antamia merkityksiä. Tutkimus on toteutettu yksilöhaastatteluin kesällä 2016. Haastateltavista kuusi oli aikuisia tukihenkilöitä, ja kolme oli toimintaan osallistuneita lapsia. Aineistomenetelmänä on käytetty sekä teoriaohjaavaa, että aineistolähteistä analyysiä keskittyen sosiaalisen kuntoutuksen eri muotoihin. Olen kategorisoinut sosiaalisen kuntoutuksen muodot psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen ulottuvuuteen. Tutkimus kiinnittyy osaksi green care -ajattelumallia, jossa luontoon liittyvällä toiminnalla pyritään edistämään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tutkimuksesta kävi ilmi, että osalle lapsista suhde koiraan oli toiminnan keskiössä, kun taas osalle toiminnan ytimessä olivat keskustelut tukihenkilön kanssa koiran toimiessa toiminnan mahdollistajana ja luottamuksellisen suhteen luomisen helpottajana. Koiran kanssa toimiminen sai lapset yleisesti hyvälle tuulelle, ja hyväntuulisuuden kerrottiin jatkuvan pitkään. Koiran läsnäolon kerrottiin vaikuttaneen lasten toimintakykyyn. Koira toimi vilkkaalle lapselle rauhoittavana tekijänä, ja heidän keskittymiskykynsä todettiin parantuneen. Ujompien lasten kohdalla toiminta tuntui tehneen heistä avoimempia ja sosiaalisempia. Koiran kanssa touhuttiin ja käveltiin paljon luonnossa eri aktiviteeteistä nauttien, ja toimintaan liittyi myös ympäristökasvatuksellisia ulottuvuuksia. Koiran kanssa harrastettiin monenlaista, kuten agilitya ja koiranäyttelyitä. Toiminnan ansiosta lapset saivat mahdollisuuden seikkailla metsissä, uida koiran kanssa ja he pääsivät ongelle. He pääsivät toteuttamaan asioita, jotka joistakuista tuntuvat itsestään selviltä, mutta näistä lapsista monet pääsivät kokemaan niitä ensi kertaa. Koiran perustarpeista huolehtiminen toi lapsille itseluottamusta ja sai heidät kokemaan itsensä tärkeiksi. Koiran kanssa touhuaminen tarjosi lapsille myös mahdollisuuden irtautua hetkeksi elektroniikkalaitteista. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä koira-avusteisen tukihenkilötoiminnan olevan avohuollon sosiaalityön tukimuoto, jolla on parhaimmillaan useita suotuisia vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille. Tutkimuksesta ei tullut ilmi negatiivisia vaikutuksia, joskin on todettava, että toiminta ei ole sovellettavissa kaikille lapsille, kuten esimerkiksi allergikoille tai voimakasta koirapelkoa kokeville lapsille. Ressu-toiminta vaikuttaa olevan palkitsevaa niin lapsille, tukihenkilöille, kuin koirillekin. Sosiaalityön kentällä olisi suotavaa, että ihmisen ja eläimen välistä suhdetta tutkittaisiin enemmän, ja että green caren eri toimintamuodot saisivat laajemmin jalansijaa sosiaalityön käytännöissä.