Browsing by Author "Stepanoff, Maaret"

Tutkielmassa selvitetään parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) periaatteeseen liittyvien BAT-päätelmien muuttunutta roolia ympäristönsuojelulainsäädännössä ja teollisuuspäästödirektiivissä, johon muutos perustuu. BAT-periaatteen mukaan teollisessa toiminnassa on hyödynnettävä sellaisia teknisia ratkaisuja, jotka ovat ympäristön kannalta tehokkaimpia mutta samalla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. BAT-päätelmät ovat uusi, sitovuuden saanut osa BAT-menetelmiä kartoittavia Euroopan unionin tasolla laadittuja BAT-vertailuasiakirjoja. Ympäristönsuojelulain 6 luku sisältää kaikkia luvanvaraisia laitoksia koskevia BAT-sääntöjä, joiden mukaan lupa-määräysten on perustuttava BAT-tasoon. Direktiivin soveltamisalaan kuuluviin direktiivilaitoksiin sovelletaan lisäksi uutta ympäristönsuojelulain 7 lukua, jonka mukaan ympäristöluvan lupamääräysten on muutoksen myötä perustuttava BAT-päätelmiin, eivätkä lupamääräysten päästöraja-arvot saa ylittää päätelmissä ilmoitettuja päästötasoja. Aineistona käytetään oikeustieteellisen kirjallisuuden lisäksi monitieteisiä artikkeleja sekä tutkielmaa varten tehdyn suppean, ympäristölupien käsittelijöihin kohdistuneen haastattelututkimuksen tuloksia. Haastattelujen avulla tutkielmaan on saatu sisällytettyä viranomaisnäkökulmaa ja aiheen käsittelyä on pystytty monipuolistamaan. Tutkielman pääasiassa lainopillista metodia tuetaan näin empiirisellä aineistolla. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin tasolla tapahtuvan yleisen BAT-määrityksen (BAT-päätelmät) ja paikallistasolla tapahtuvan yksittäistapauksellisen BAT-määrityksen (lupamääräykset) välistä suhdetta sekä sitä, miten paljon harkintavaltaa BAT-päätelmät jättävät paikallistasolle. Tutkielmassa avataan sitä, miten BAT-päätelmien oikeudellinen sitovuus vaikuttaa BAT-periaatteen rooliin lupaharkinnassa ja sen sisältöön. Erityisesti tarkastellaan päätelmien päästötasoista poikkeamisen edellytyksiä, päätelmien sitovuutta muilta osin sekä päätelmien hyväksymistä edeltävään siirtymäjaksoon liittyviä sitovuuskysymyksiä. Viimeiseksi tarkastellaan päätelmien merkitystä direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien laitosten lupaharkinnassa. Näiden tarkastelujen kautta rakennetaan kokonaiskuvaa siitä, miten sitovassa asemassa BAT-päätelmät ovat erilaisissa tilanteissa. Pääasialliseksi havainnoksi nousee se, että BAT-päätelmissä on sekä tiukasti sitovaa ainesta että enemmän harkintavaltaa lupaviranomaiselle jättävää ainesta. Päätelmät ovat päästötasojensa osalta direktiivilaitosten lupaharkintaa tiukasti sitovia standardeja, mutta niiden sitovuutta lieventävät poikkeamismahdollisuus ja päätelmien väistämätön aukollisuus. Päätelmien muiden osien sitovuus tarkoittaa direktiivilaitosten kohdalla sitä, että päätelmiä on pidettävä ensisijaisina lähteinä lupamääräysten BAT-tasoa arvioitaessa, ja ne määrittävät aukkokohtiensa kautta, miten paljon harkintavaltaa lupaviranomaiselle jää. Ennen uusien BAT-päätelmien hyväksymistä alalla sovelletaan vanhojen BAT-vertailuasiakirjojen päätelmiä vastaavia osia, joilla on samanlainen sitovuus kuin BAT-päätelmillä muuten, mutta päästötasot eivät ole sitovia. IE-direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien laitosten lupaharkinnassa BAT-päätelmillä ei sen sijaan ole miltään osin muita lähteitä sitovampaa asemaa, eivätkä päätelmissä esitetyt ohjeet välttämättä edes sovellu direktiivilaitoksia pienempien laitosten lupaharkinnan perusteeksi, mutta ne voivat toimia tietopohjana lupaharkinnassa.