Browsing by Author "Sundberg, Maria"

Suomen edustuksellista demokratiaa on kansallisella tasolla täydennetty vuonna 2012 sisällöllisellä kansalaisaloitteella, jonka avulla vähintään 50 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista voi tehdä eduskunnalle aloitteen lain säätämiseksi. Kyse on uudesta suoraan demokratiaan perustuvasta lainsäädäntöaloitteesta, eli uudesta tavasta saada lain säätämistä koskeva asia vireille eduskunnassa. Tutkielmassa selvitetään, onko kansalaisaloite muuttanut eduskunnan lainsäätämistä koskevia institutionalisoituneita sääntöjä ja käytäntöjä. Tätä varten tutkielmassa kartoitetaan eduskunnan kansalaisaloitteiden käsittelyä koskevat kirjalliset säännöt sekä valiokuntavalmistelun käytännöt. Tutkimus perustuu uusinstitutionalismin ja institutionaalisen muutoksen teoriaan. Uusinstitutionalismissa instituutioiden vakaus ja muutos ymmärretään instituutioiden ja toimijoiden vuorovaikutuksen seurauksiksi. Historiallisen institutionalismin tutkijoiden keskuudessa on 2000–luvulla todettu institutionaalisen muutoksen etenevän eri tavoilla eri konteksteissa ja siinä on mallinnettu erilaisia inkrementaalisen institutionaalisen muutoksen malleja. Uusinsitutionalismin teoriaan perustuen eduskunnan lakien säätämistä koskevien institutionaalisten sääntöjen ja käytäntöjen voidaan olettaa olevan vakaita instituutioita. Tutkimuksen työhypoteesin mukaan eduskunta on siksi pyrkinyt muovaamaan kansalaisaloitteita koskevat käsittelysäännöt ja -käytännöt mahdollisimman pitkälti aikaisempien lainsäätämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen varaan. Mikäli muutosta on tapahtunut, sen oletetaan tapahtuneen inkrementaalisesti. Tutkimusaineistona on lainsäädäntöasioiden käsittelyä koskeva kirjallinen normisto kuten lait, eduskunnan työjärjestys ja puhemiesneuvoston ohjeet sekä näiden esityöt. Eduskunnan valiokuntien tosiasiallisia käytäntöjä on tutkittu eduskunnan Internet-sivuilla ilmenevän käsittelytiedon avulla sekä valiokuntien antamien mietintöjen ja lausuntojen avulla. Lainsäädäntöasioiden käsittelyä koskevan kirjallisen säännöstön analyysi osoittaa, että kansalaisaloitteesta on aiheutunut jonkun verran muutoksia eduskunnan kirjallisiin lainsäätämistä koskeviin sääntöihin ja ohjeisiin. Kansalaisaloitteiden käsittelyjärjestys on kuitenkin rakennettu aikaisempien sääntöjen ja käytäntöjen varaan. Muutokset ovat pääosin olleet teknisiä, mutta sääntöihin on tehty myös ainoastaan kansalaisaloitteita koskevia lisäyksiä, joita sovelletaan muiden käsittelysääntöjen rinnalla. Kansalaisaloitteiden käsittelyä koskeva käytäntö on täsmentynyt edelleen valiokuntakäsittelyssä. Valiokuntien lausuntojen ja mietintöjen sisällöllinen analyysi osoittaa, että valiokuntavalmistelussa on käsittelysääntöjen ja kansalaisaloitelain tulkinnalla täydennetty kansalaisaloitteiden käsittelyä koskevia aukkoja. Muutos käsittelysääntöihin ja käytäntöihin on siten edennyt vähitellen. Tutkimustulosten mukaan kansalaisaloitteiden valiokuntakäsittely on pääsääntöisesti keskenään samanlaista. Kansalaisaloitteita käsitellään huomattavasti perusteellisemmin ja joutuisammin kuin kansalaisaloitteisiin eduskunnan ohjeellisessa käsittelyjärjestyksessä rinnastettuja yli sadan kansanedustajan allekirjoittamia lakialoitteita. Tutkimus on osoittanut, ettei kansalaisaloitteita voida rinnastaa näihin lakialoitteisiin. Kansalaisaloitteiden käsittely rinnastuu ennemminkin hallituksen esitysten käsittelyyn. Valiokuntien perusteellinen kansalaisaloitteiden käsittely sekä julkisten kuulemisten järjestäminen tukee sitä johtopäätöstä, että eduskunta pitää kansalaisaloitetta muista lainsäädäntöaloitteista poikkeavana instrumenttina. Tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei kansalaisaloitteessa ole eduskunnan näkökulmasta kyse vain lainsäädäntöaloitteesta, vaan myös keinosta vuoropuheluun kansalaisten kanssa. Tällaisen uuden merkityssisällön antaminen lainsäätämistä koskevalle instrumentille viittaa huomattavaan institutionaaliseen muutokseen lainsäädäntömenettelyssä. Tutkimus tuo uutta tietoa niin eduskunnan institutionalisoituneen lainsäädäntömenettelyn muutoksesta kuin eduskunnan suhtautumisesta kansalaisaloitteisiin suoraan demokratiaan perustuvana instituutiona.