Browsing by Author "Sundström, Anette"

Tutkielmassa tarkastellaan själv-pronominin käyttöä predikatiivisena attribuuttina ja itsenäisenä predikatiivina Göteborgin yliopiston ylläpitämän Kielipankin (Språkbanken) kokoamissa ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa vuosilta 1965, 1976, 1995 ja 1997. Erityisesti tarkastelun kohteena on edellä mainittujen taivutusmuotojen esiintyminen kongruenssissa yhdessä monikon ensimmäisen, toisen ja kolmannen persoonan (vi, ni ja de) sekä neutrisukuisen barn-sanan kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, esiintyykö själv-pronomini lehtikielessä puhekieliseen tapaan taipumattomana, vaikka sen kieliopillisesti kongruenssin mukaan pitäisi taipua vi-, ni- ja de-pronominien kanssa monikkomuotoisesti sekä vastaavasti barn-sanan kanssa neutrisukuisesti. Lisäksi tavoitteena on laskea, kuinka monta kertaa nämä kieliopillisesti poikkeavat muodot esiintyvät sanomalehdissä sekä selvittää, onko käytön määrässä tapahtunut muutoksia vuosikymmenien aikana. Teoreettisena taustana toimivat kieliopillinen analyysi sekä korpusanalyysi, joita täydentää kvantitatiivinen osio tulosten yhteenlaskua ja jaottelemista varten. Käytännössä tein Kielipankin aineistossa haun kullekin själv-pronominin muodolle erikseen, laskin kieliopillisesti poikkeavat, säännönmukaiset ja hakukoneen väärinluokittelemat tapaukset ja kokosin tulokset taulukkoon. Tämän jälkeen analysoin syitä poikkeavan kongruenssin käytölle ja tein johtopäätökset ruotsalaisen lehtikielen käytöstä. Tutkielman tulokset osoittavat, että själv-pronominin esiintyminen yhdessä vi-, ni-, de- ja barn-referenttien kanssa on kaiken kaikkiaan niukkaa. Tarkasteltaessa niitä viittätoista tapausta, joissa kongruenssi persoona- ja själv-pronominien välillä on puutteellinen, käy ilmi, että yhteensä viisi niistä on lainauksia puheesta. Tämä selittää puhekielisen muodon käytön. Selvästi yleisemmän kieliopillisesti säännönmukaisen kongruenssin käytön perusteella voi kuitenkin sanoa, että tässä tapauksessa ruotsalainen lehtikieli pitäytyy mieluummin muodollisessa kielenkäytössä. Tulosten perusteella voi sen sijaan todeta, että barn-sanan kohdalla lehtikieli on mukana kielen muutoksessa kohti semanttista, eli merkityslähtöistä kongruenssia pitkään vallalla olleen kieliopillisen kongruenssin sijaan. Kaikissa kuudessa haun antamassa tapauksessa själv-pronomini pysyy taipumattomana huolimatta siitä, että sukukongruenssin mukaan sen pitäisi olla neutrisukuinen. Semanttisen kongruenssin käytön lisääntymistä niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissäkin vahvistaa se, että vain yksi tapauksista on lainaus puheesta. Koska molemmissa tapauksissa kieliopillisesti poikkeavien kongruenssin esiintymismäärä on suhteellisen pieni, ei pidemmän linjan muutosta käytön yleisyydessä pysty toteamaan.