Browsing by Author "Sunervo, Anni"

Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kahden minätietoisuustunteen, häpeän ja syyllisyyden, rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Häpeää ja syyllisyyttä on usein kirjallisuudessa ja tutkimuksessa tarkastelu yksilön henkilökohtaisena tunnekokemuksena, kun taas sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma näihin emootioihin on ollut harvinaisempaa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata niitä vuorovaikutusprosesseja, joissa häpeä ja syyllisyys syntyvät. Tutkimuksen aineisto koostui yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamista kertomuksista, joissa pyydettiin vastaajaa kuvailemaan omin sanoin tilannetta, jossa oli viimeksi kokenut syyllisyyttä, häpeää tai muuta minätietoisuustunnetta. Kertomuksia analysoitiin laadullisella temaattisella analyysilla (Braun & Clarke, 2006). Kertomukset nähtiin kuvauksena eletystä ja koetusta elämästä, mutta samalla huomioitiin kokemusten ja emootioiden sosiaalinen rakentuminen. Analyysin tulokset liittävät häpeän ja syyllisyyden ihmisten välisiin suhteisiin. Suurin osa kertomusten tilanteista sijoittuu vuorovaikutustilanteisiin, ja usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Häpeä näyttäytyy kertomuksissa kivuliaampana ja voimakkaampana emootiona kuin syyllisyys. Syyllisyyttä koetaan erityisesti ihmissuhteissa tehtyjen rikkomusten takia. Häpeä syntyy tilanteissa, kun vuorovaikutus on jollain tavalla epätasapainossa, ja yksilö kokee erillisyyttä suhteessa muihin ihmisiin. Häpeää koetaan myös kun minä paljastuu sosiaalisesti, ja esimerkiksi epäonnistuu vaikutelmanannossaan. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan häpeän ja syyllisyyden kokemuksessa on tärkeää se, miten yksilö ajattelee muiden ihmisten näkevän hänet (Leary, 2007). Muiden ihmisten arviot itsestä ovat tärkeitä, sillä ihminen pyrkii olemaan hyväksyttävä muiden ihmisten silmissä (Gilbert, 2007). Ihminen kaipaa hyväksyntää, rakkautta ja vastavuoroisuutta, joita hän saa toisilta ihmisiltä. Häpeä ja syyllisyys kertovat, että yksilön suhde muihin ihmisiin on vaakalaudalla.