Browsing by Author "Suni, Anni"
Now showing items 1-2 of 2
-
Suni, Anni (2023)Maisterintutkielmassani tutkin Iris Uurron romaanin Kypsyminen (1935) päähenkilöiden Laurin ja Marian suhdetta filosofi Emmanuel Levinasin etiikan ja siihen pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Päätutkimuskysymykseni on, miten päähenkilöiden välinen suhde jäsentyy levinaslaisen etiikan näkökulmasta. Selvitän, mistä päähenkilöiden yhteys rakentuu ja miten suhde muuttuu teoksen aikana. Pyrin myös hahmottelemaan, mitä romaani sanoo ihmissuhteen etiikasta. Käytän Emmanuel Levinasin käsitteitä Uurron henkilöhahmojen ja erityisesti Laurin ja Marian suhteen analyysiin. Työni kannalta tärkeimmät käsitteet Levinasilta ovat subjekti, toinen, hyväily, aistillisuus, kasvot, sanominen ja sanottu. Hypoteesini on, että Uurron teoksen eetos rakentuu henkilöhahmojen välisissä suhteissa. Oletukseni on, että teoksessa eettistä asennoitumista rakentavat temaattisen sisällön lisäksi kerronnalliset ratkaisut, kuten esimerkiksi näkökulmakerronta ja puheen esittämisen tavat. Tutkielmani osoittaa, että Uurron teoksesta on löydettävissä Levinasin etiikkaan pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen avulla moniulotteisempia eettisiä näkökulmia kuin ensivilkaisulta voisi ajatella. Luentaani Marian henkilöhahmosta levinaslaisena toisena rakentavat etäisyyden ja vierauden kuvaukset, jotka syntyvät Laurin näkökulman hallitsevuudesta teoksessa ja Marian sijoittumisesta Laurin tiedon ulottumattomiin. Tulkitsen Laurin olevan Mariaa odottaessaan levinaslainen subjekti, joka on tällöin suuntautuneena tätä kohti. Katson Laurin ja Marian välisen yhteyden rakentuvan kosketuksen ja ruumiillisuuden varaan, ja luen teoksessa esiintyvää käsien motiivia yhteyden toivetta ilmaisevana levinaslaisena hyväilynä. Kypsymisessä ruumiillisuus auttaa toistuvasti luomaan yhteyden Laurin ja Marian välille, mikä vahvistaa tulkintaa ruumiillisuuden merkityksestä Uurron tuotannossa. Laurin kiinnittyminen Mariaan suhteen mahdottomuudesta huolimatta näyttäytyy levinaslaisten kasvojen velvoittavuutena, ja etääntymisen konkretisoivalle eronhetkelle on mahdollista löytää useampia tulkintoja. Kypsymisessä kerrontatilanteiden vaihdokset rikkovat Laurin hallitseman näkökulman ja vaikutelman suhteen luonteesta ja paljastavat Marian käsityksen suhteen mahdottomuudesta. Teoksesta nouseva kritiikki kohdistuu avioliittoinstituutioon ja porvarilliseen omistusmoraaliin, mikä paikantuu kontrasteihin niin Laurin omistamattomuuden ihanteen ja rouva Pallaan tarrautuvan omistamisen kuin Laurin ja Marian suhteen elossapysymisen ja Pallaiden avioliiton hajoamisen välillä. Teoksen maailmassa vapaus ja omistamattomuus näyttäytyvät eettisinä ihanteina, ja niiden toteutuminen teoksen rakkaussuhteissa vaikuttaa vähintäänkin haastavalta.
-
Suni, Anni (2017)Pro gradu -tutkielmassani tutkin 1920-luvulla julkaistujen ja tapahtumaympäristöltään Helsinkiin sijoittuvien kaunokirjallisten teosten kuvauksia uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä. Tavoitteenani on selvittää, missä määrin uskonnollisuutta kuvataan tutkitussa kaunokirjallisuudessa, millaisia teoksissa esiintyvät kuvaukset ovat ja millaisena pääkaupungin hengellisyys näyttäytyy kaunokirjallisuuden kuvauksissa. Pyrin huomioimaan erityisesti vuosikymmenen yhteiskunnallisten muutosten, evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyneen keskustelun sekä kaupunkiympäristön mahdollisen vaikutuksen kaunokirjallisuuden kuvauksiin. Tutkimukseni lähteiksi valikoituivat ne 1920-luvulla julkaistut ja Helsinkiin sijoittuvat teokset, joissa esiintyi kuvauksia uskonnosta ja hengellisyydestä. Nämä kolme kriteeriä täyttäviä kaunokirjallisia teoksia löytyi 18 kappaletta. Tärkeimmiksi lähteiksi nousseissa seitsemässä teoksessa viittaukset uskontoon ja hengellisyyteen olivat johdonmukaisesti osa romaanin juonta ja yleistä viitekehystä. Hyödynnän tutkimuksessani historiallisen menetelmän lisäksi eksegetiikan, kirjallisuustutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden teorioita. Tutkittujen lähdeteosten uskonnollisuuden kuvaukset voi jaotella uskonnon institutionaalisia muotoja, yksilön henkilökohtaista uskonnollisuutta sekä näistä toisen tai molempien kritiikkiä käsitteleviksi. Uskonto näkyi arjessa ja kaupunkikuvassa kirkkorakennusten ja raamattuviittausten kautta papiston kuvausten jäädessä vähemmälle. Yksilön henkilökohtainen uskonnollisuus korostui 1920-luvun kirjallisuudessa ja individualistinen hengellinen liikehdintä suuntautui kohti pienempiä uskonnollisia liikkeitä evankelis-luterilaisen kirkon sijaan. Sosialismista ammentavaa uskontokritiikkiä sisältäneet teokset painottuivat julkaisuajankohdaltaan vuosikymmenen alkupuolelle ja 1920-luvun loppupuolella evankelis-luterilaisen valtionkirkon kritiikkiä esiintyi uuden uskonnonmuodon vaatimusten yhteydessä. Kirjailijan yhteiskunnallisella ja sosiaalisella taustalla vaikutti olleen yhteys lähdeteosten sisältämiin uskonnollisten ja yhteiskunnallisten teemojen kuvauksiin. Lähdekirjallisuudessa pääkaupungin uskonnollisuudelle oli tyypillistä uskontojen ja aatteiden monimuotoisuus, jonka kaupungin luomat kohtaamis- ja kokoontumispaikat mahdollistivat. Tutkimus avaa kaupunkiuskonnollisuuden erityispiirteitä kaunokirjallisissa kuvauksissa ja antaa viitteitä taideteosten ja kirjallisuuden kuvausten vaikutuksesta historiankuvaamme. Jatkotutkimuksessa 1930-luvulla julkaistun kirjallisuuden ottaminen mukaan avaisi uusia historiallisia ja yhteiskunnallisia tarkastelunkohteita yhtä lailla kuin esimerkiksi vertailu tapahtumaympäristöltään maaseudulle sijoittuviin teoksiin.
Now showing items 1-2 of 2