Browsing by Author "Suni, Anniina"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin perheneuvolatyön vaikuttavuutta ja vaikuttavuuteen mahdollisesti yhteydessä olevia tekijöitä. Vaikuttavuus on viime vuosina noussut keskeiseksi tavaksi tarkastella palveluita. Vaikuttavuustutkimuksia tehdään erityisesti terveydenhuollon alalla, mutta sosiaalipalveluiden vaikuttavuudesta on vähemmän tietoa. Vaikuttavuudessa on kyse toiminnan kyvystä saada aikaan muutoksia. Realistisessa arviointitutkimuksessa, joka toimii tämän tutkimuksen viitekehyksenä, pyritään selvittämään syy- ja seurausyhteydet huomioimalla vaikuttavat mekanismit sekä kontekstit. Mekanismien ja kontekstien avulla on mahdollista saada aikaan muutoksia asiakkaiden elämässä. Vaikuttavuuden arvioinnin ja kasaantuvan tutkimustiedon avulla voidaan luoda näyttöön perustuvia käytäntöjä, jotka ovat tutkittua tietoa siitä, mikä palveluissa toimii ja mikä ei. Tutkimuksen aineistona käytettiin Helsingin kasvatus- ja perheneuvolassa 1/2011–4/2013 aloittaneita asiakkaita, jotka täyttivät kaksi standardoitua kyselylomaketta perheneuvolajakson alkaessa ja arviointijakson päättyessä. Vaikuttavuus määriteltiin lasten psykososiaaliseen hyvinvointiin liittyvällä käyttäytymisellä, jota mitattiin Strenghts and Difficulties Questionnaire (SDQ)-lomakkeella sekä perheen toimintakyvyllä, jota mitattiin Family Assessment Device (FAD)-lomakkeella. Äidit, isät, lapset ja opettajat vastasivat SDQ-lomakkeisiin. Ainoastaan vanhemmat vastasivat FAD-lomakkeisiin. Yhteensä alku- ja seurantavastaukset sisältäviä SDQ-lomakkeita oli 143 ja FAD-lomakkeita 30. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin pääosin hyödyntäen parittaista t-testiä sekä logistista regressioanalyysiä. Perheneuvolatyön havaittiin erityisesti äitien arvioinneissa olevan myönteisesti yhteydessä lapsen psykososiaalisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Äitien vastauksissa, samoin kuin kaikkien vastaajien vastauksissa, lasten hyvinvointiin liittyvä ongelmallinen käyttäytyminen väheni kaikilla arvioiduilla ulottuvuuksilla, ja lasten prososiaaliset taidot lisääntyivät perheneuvolajakson aikana. Isien arvioissa ainoastaan lasten emotionaaliset oireet ja toverisuhdeongelmat vähenivät, kun taas lasten arvioissa käytöshäiriöt vähenivät. Kuitenkaan kaikkien lasten hyvinvointi ei lisääntynyt, kun huomioitiin ajan ja spontaanin parantumisen vaikutus. Opettajien arvioita oli liian vähän, jotta analyysejä olisi voitu suorittaa. Myös perheiden toimintakyvyn parantumista havaittiin äitien arvioimana kaikilla perheen toiminnan ulottuvuuksilla. Eri tekijöistä lapsen ikä, vanhempien parisuhde, lapsen oireilun vaikeusaste sekä muiden yhteistyötahojen mukana olo ennustivat lapsen hyvinvoinnin lisääntymistä. Huomionarvoinen on myös tulos, jonka mukaan äidit, isät, lapset ja opettajat arvioivat lapsen oireilua eri tavoin siten, että opettajat arvioivat oireilun vaikeimmaksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Helsingin perheneuvoloiden mallin avulla voidaan saada tietoa lasten hyvinvoinnin parantumisesta. On kuitenkin huomattava, että kaikkien lasten hyvinvointi ei lisääntynyt, vaikka ryhmätasolla lasten hyvinvoinnissa ja perheiden toimintakyvyssä havaitaan myönteisiä muutoksia eri ulottuvuuksilla. Tulokset puoltavat perheneuvolan asemaa vaikuttavana lapsiperheiden palveluna.