Browsing by Author "Suniharju, Miia"

Tutkielma tarkastelee kansainvälisen etiikan kosmopolitanismin teoriasuuntauksia. Ensimmäisenä hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin globaalin hallinnan mallin esittämien tavoitteiden ja keinojen välillä vallitsee ristiriitoja. Ristiriitojen koetaan esiintyvän erityisesti siinä, miten kosmopolitanismi hahmottaa globaalin solidaarisuuden edistämisen toimijuuden ja toiminnan. Näkemys perustuu tutkielman taustaoletuksiin, joiden mukaan ensinnäkin yksilö käsitetään yhtenä tuottavan vallan välineistä globaalissa taloudessa ja toisekseen institutionaalinen solidaarisuus ongelmallisesti kytkeytyneenä globaalin uusliberalistisen talousjärjestelmän mekanismeihin. Toisena hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin tavoitteleman globaalin solidaarisuuden edistämiseksi ei tällöin riitä solidaarisuuden peräänkuuluttaminen poliittisissa ulostuloissa. Teoreettisena viitekehyksenä tukeudutaan kosmopolitanismin toimijuuden aiempaan kritiikkiin sekä kosmopolitanismin globaalin institutionaalisen solidaarisuuden mallin ongelmallistavaan aiempaan kriittiseen tutkimukseen. Taustaoletusten ja hypoteesien pohjalta muodostetaan kolmiosainen tutkimuskysymys, jolla kosmopolitanismin teoreettisia malleja kyetään tarkastelemaan empiirisen aineiston valossa. Aineistona ovat YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet sekä sekundaarisesti viisi muuta Post 2015 -agendan Kestävän kehityksen tavoitteita pohjustavaa asiakirjaa. Aineiston käsitetään ilmentävän kosmopolitanismin globaalin hallinnan pyrkimyksiä käytännössä, sillä Kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään globaaliin solidaarisuuteen perustuvaan valtiolähtöiseen hallintaan, niin kutsuttuun kosmopoliittiseen demokratiaan. Tutkimusaihetta lähestytään solidaarisuuden käsitteen kautta. Globaaliksi ulotettuna solidaarisuudella tähdätään universaaliin hyvinvointiin ja ihmisoikeuksien sekä elämän perusedellytysten täyttymiseen kaikille. Tässä tutkielmassa solidaarisuuden analysointi jaetaan teoreettisten jakolinjojen perusteella solidaarisuuteen tunteena sekä solidaarisuuteen toimintana. Toiminnan osalta syvennytään erityisesti analysoimaan tapaa, jolla solidaaristen pyrkimysten toteuttamisesta vastuullinen toimija käsitetään ja muodostetaan. Analyysin ensimmäisessä osassa Kestävän kehityksen tavoitteet teemoitellaan, minkä jälkeen niissä esiintyviä diskursseja hahmotetaan tyypittelyn keinoin. Tämän jälkeen diskurssien heijastamien tavoitteiden ja keinojen ristiriitojen muodostumiseen syvennytään kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kriittisessä diskurssianalyysissä analysoidaan solidaarisuuden toimijan ja toiminnan käsityksiä ja niiden muodostamista. Tutkielmassa asetetut hypoteesit osoittautuvat paikkansapitäviksi. Tyypittelyn avulla havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ja keinoissa ilmenee sisäisesti ristiriitaista logiikkaa. Kriittisen diskurssianalyysin kautta havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ilmenevät toimijuuden ja toiminnan käsitykset ovat teoreettisen viitekehyksen valossa globaalin solidaarisuuden tavoittelun kannalta ongelmallisia. Yksilö näyttäytyy saajana tai hyötyjänä, joka kosmopolitanismin mukaisesti on oikeuksien keskiössä. Yksilön vastuun osalta sen sijaan erityisesti yksilön arkipäiväisen taloudellisen toiminnan merkitys sivuutetaan. Toimijoina käsitetään tällöin kansainvälisten instituutioiden taso ja erityisesti köyhät maat. Toiminnan osalta globaaliin solidaarisuuteen pyrkivään toimintaan viitataan abstraktilla tasolla. Käsitys on yhteneväinen kosmopolitanismin kanssa, joka esittää ratkaisuna kansalaisuuden tai yhteisön käsitysten laajentamista maailmankansalaisuuden saavuttamiseksi. Toiminnan sijaan globaali solidaarisuus näyttäytyy tällöin tunteena. Esimerkiksi arkipäiväisen taloudellisen toiminnan vaikutuksia ei tarkastella. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään ensimmäiseksi, että Kestävän kehityksen tavoitteet sivuuttavat erityisesti rikkaiden maiden yksilöiden toimijuuden merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kosmopolitanismin esitetäänkin voivan hyötyä vallan käsittämisestä tuottavana. Toiseksi esitetään, että abstraktien maailmankansalaisuuden vaateiden lisäksi kosmopolitanismin piirissä tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten rikkaissa maissa hyvinvoinnin mahdollistavat institutionaalisen solidaarisuuden mekanismit voidaan samanaikaisesti sekä säilyttää että kytkeä irti globaalissa talousjärjestelmässä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Lopuksi esitellään Kirsten Ainleyn vastuullisen sosiaalisen toiminnan malli, jonka pohjalta kosmopolitanismin esitetään voivan kehittää toimijuuden ja solidaarisuuden käsityksiään.