Browsing by Author "Suomalainen, Kaisa-Maria"

Miten koulutuksellista tasa-arvoa on käsitelty julkisessa keskustelussa 2000-luvulla? Tutkielmassa tarkastellaan koulutuksellisen tasa-arvon käsitteelle annettuja merkityksiä, tasa-arvosta käydyn keskustelun argumentaatiota sekä näiden muutosta 2000-luvun julkisessa keskustelussa. Koulutuksellinen tasa-arvo on aiheena ajankohtainen, sillä koulutuksellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus ovat syventyneet viime vuosina ja heijastuneet myös koulutuksesta käytyyn keskusteluun. Aihetta on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän julkisen keskustelun näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteiskunnallisen ja koulutuspoliittisen muutoksen kuvaamisesta. Tutkielmassa tarkastellaan koulutuksellisen tasa-arvon käsitteen historiallista muotoutumista sekä vertaillaan keskustelussa tuotettua tasa-arvon käsitettä tasa-arvon konservatiiviseen, liberaaliin ja radikaaliin määritelmään. 1980- ja 1990-luvulta alkaen koulutuksellisen tasa-arvon katsottiin merkitsevän yksilöllisten koulutustoiveiden ja tarpeiden toteutumista. Samalla koulutuksellisen tasa-arvon merkitys yhteiskuntapoliittisena tavoitteena väistyi. Tasa-arvon käsitteellinen analyysi yhdistetään tutkielmassa yhteiskunta- ja koulutuspolitiikan muutokseen. Keskeisimpiä lähteitä ovat Hannu Simolan ja Sirkka Ahosen tutkimukset koulutuksellisen tasa-arvon käsitteestä sekä koulutuspolitiikan muutoksista. Tutkielman viestinnällinen näkökulma nojautuu julkisen keskustelun merkitykseen poliittisessa päätöksenteossa. Aineistona on käytetty Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla käytyä keskustelua 2000-luvulla. Tarkempaan analyysiin on valikoitu vuodet 2003, 2004 sekä 2010-2012. Analyysimenetelmä pohjautuu argumentaation ja retoriikan analyysiin. Keskeiset metodilähteet ovat Kakkuri-Knuuttila (1999) ja Palonen ja Summa (1996). Koulutuksellista tasa-arvoa käsiteltiin julkisessa keskustelussa sosiaaliseen eriarvoisuuden, koulutuksen kehittämisen ja oppimistuloksien yhteydessä. Koulutuksellista tasa-arvoa määriteltiin yksilöllisten koulutusintressien perusteella läpi 2000-luvun. Yksilöllisiä sivistysoikeuksia korostavat tasa-arvon tulkinnat olivat läsnä 2000-luvun alun teksteissä, kun taas 2010-2012 koulutuksellinen tasa-arvo määrittyi erityisesti sen negaation kautta. Toisaalta oppilaan opetuksen eriyttäminen nousee keskustelussa myös keinoksi, jolla koulutuksellista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä voidaan vähentää. Koulutuksellisen tasa-arvon tilasta ollaan huolissaan, eikä koulutuksellisen tasa-arvon katsota toteutuvan nykyisellään. Samalla tasa-arvo vakiintuu koulutuksen kehittämisen ja uudistamisen päämääräksi. Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen katsotaan tuovan yhteiskunnalle hyviä seurauksia. Niinpä koulutuksellinen tasa-arvo vakiintuu yhteiskunta- ja koulutuspolitiikan kannalta hyödylliseksi päämääräksi. Hyvät seuraukset vaikuttavat aineiston perusteella olevan milloin valtiontalouden ja milloin kansallisen kilpailukyvyn palveluksessa. Koulutuksen tuoma kilpailuhyöty korostuu etenkin 2000-luvun alkuvuosina, jolloin koulutusta käsitellään laajasti talouden rakenteiden virtaviivaistamisen yhteydessä. Kansantalouden tehostamista käytettiin koulutuksellisen tasa-arvon perusteluna sekä 2010–2012 että 2003–2004. Tasa-arvon tuomiin kustannussäästöihin vedottiin sen sijaan ainoastaan vuosina 2010–2012.