Browsing by Author "Suomela, Helena"

Teknologian ja oppimisen suhteesta on esitetty monenlaisia näkökulmia ja myös huolia. Keskeisenä osana maantieteen opetusta voidaan pitää karttataitoja, joiden opettamiseen on nykyisin käytössä monenlainen tarjonta teknologian mahdollistamia opetusmateriaaleja, aineistoja ja ohjelmia. Nykyään keskeisenä maantieteen opetusteknologiana voidaan pitää siten erityisesti paikkatietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan karttaopetuksen ja paikkatieto-opetuksen sudetta. Tutkimuksessa on tarkasteltu peruskoulun opettajien kokemuksia ja näkemyksiä kartografian ja paikkatiedon opetuksesta osana maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen opetusta peruskoulussa 2010- luvun alussa. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ja sosiaalisena kokemusympäristönä olivat peruskoulun maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen oppitunnit sekä opettajien kokemukset omasta opetuksestaan ja sen mahdollisuuksista. Paikkatieto-opetusta lähestyttiin opetusinnovaation näkökulmasta, kuten ovat tehneet myös tutkimuksissaan muun muassa Kankaanrinta (2009). Oppilaiden näkemyksiä ei aiheeseen tutkittu, mutta tutkimusta varten käsiteltiin aineisto, jonka avulla oli mahdollista tarkastella, käyttivätkö peruskoulun oppilaat joitain yleisiä kartta- tai paikkatieto sovelluksia tutkimuksen teon aikaan. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman hyvä yleiskuva kartta- ja paikkatieto-opetuksen tilasta 2010-luvun alussa peruskoulussa. Tutkimus jatkaa koulumaantieteen monitietteellistä survey- tutkimusperinnettä ja pohjaa siten maantieteen didaktiikasta, oppimiseen liittyvistä teorioista sekä kartografian ja paikkatiedon oppimiseen liittyviin tutkimustietoihin. Lisäksi opetusinnovaatioiden aiemmat tutkimukset ohjaavat tätä tutkimusta, siten että tutkimuksen kantava ajatus oli innovaation diffuusio ja käyttöönotto erityisesti Rogers (2003) ja Fullan (2007) tutkimusten mukaan. Tutkimusaineistona on 2010-luvun alussa kerätty primaariaineisto, joka koostuu peruskoulun opettajien vastauksista maantieteen, kartografian sekä verkko, kartta- ja paikkatietoopetuksen näkemyksistä. Sekundaariaineistona on samaan aikaan kerätty sekundaariaineisto, joka koostuu peruskoulun oppilaiden vastauksista heidän käyttämistään karttapalveluista. Tutkimus kuvailee, vertailee ja selittää tutkittavaa ilmiötä eli kartta- ja paikkatieto-opetuksen luonnetta peruskoulussa 2010-luvun alussa. Opettajien innovatiivisuutta paikkatieto-opetuksen ja kartografian verkko-opetuksen osalta kuvaa primaariaineiston luokitteluun käytetty tämän tutkimuksen malli. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi tässä tutkimuksessa nousivat myös jo aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut opettajien melko positiivinen asenne digitaalisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan. Lisäksi tämän tutkimuksen mukaan karttoja käytettiin opetuksessa suhteellisen paljon ja karttamateriaaleja (sisältäen myös digitaaliset) kaivattiin opetukseen lisää. Kuten aiemmissa aiheen tutkimuksissa myös tässä paikkatieto-opetuksen mahdollisuudet tunnistettiin ja tunnustettiin selvästi, vaikka itse paikkatieto-opetus oli vielä vähäistä opettajien keskuudessa. Poiketen muista tutkimuksista tässä tutkimuksessa ei ilmennyt opettajien ja oppilaiden tietoteknisten taitojen selviä eroavaisuuksia. Innovaationa paikkatieto-opetus oli tutkimuksen teon aikaa vasta vakiintumassa joidenkin innovatiivisimpien opettajien käyttöön. Varovasti voidaankin todeta, että tämän tutkimuksen teon aikaan verkko-opetus koettiin jo pääasiassa osaksi opetusta, mutta paikkatieto-opetusta ei vielä.