Browsing by Author "Suomela, Paula"

Ympäristövahinkojen korvaamista sääntelee pääasiassa ympäristövahinkojen erityislaki, ympäristövahinkolaki. Tutkielmassa määritellään aluksi keskeiset käsitteet ja termit, kuten ympäristövahinko, vahinkolajit, syy-yhteys ja sietämisvelvollisuus. Tutkielman myöhemmässä luvussa luvussa käydään läpi ympäristövahinkojen korvaaminen ympäristövahinkolain ja eräiden muiden lakien mukaisissa menettelyissä ja tarkastellaan ympäristövahinkolain aineellisten säädösten vaikutusta eri menettelyissä. Tutkielmassa tutustutaan myös ympäristövahinkojen korjaamiseen ja toissijaisen vastuun muotoihin. Neljännessä luvussa tarkastellaan korvauksen määräytymistä erityisesti ankaran vastuun osalta. Ympäristövahinkoina korvataan esinevahinko, henkilövahinko ja puhdas varallisuus vahinko. Käsitteet vastaavat vahingonkorvauslain käsitteitä, mutta varallisuusvahingon osalta korvausvelvollisuus on osittain laajempi. Pykälän toisella momentilla tarkoitetaan niin kutsuttuja aineettomia vahinkoja. Esinevahinko ja varallisuusvahinko voivat molemmat tulla korvattavaksi jo ympäristönsuojelulain lupamenettelyn yhteydessä. Ympäristövahinkolain perustilanteessa, eli kanteen johdosta ratkaistavan ympäristövahinkokysymyksen ratkaisee oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkasäännösten ilmoittama käräjäoikeus. Muutoksenhakuportaat ovat muiden riita-asioiden tavoin edelleen oikeudenkäymiskaaren osoittamalla tavalla hovioikeus ja korkein oikeus. Tutkielmassa selvitetään käräjäoikeuden ja viranomaisten toimivallan jakoa sekä menettelykysymyksiä. Ympäristölupa vaaditaan, kun toiminta aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (YSL 27 §). Pilaantumisen käsite on määritelty ympäristönsuojelulain 5 §:ssä. Lupa-asian yhteydessä määrätään korvattavaksi viran puolesta (virallisperiaate) toiminnasta johtuva, vesistön pilaantumisesta aiheutuva vahinko (YSL 125 §), eikä tällöin sovelleta ympäristövahinkolain 9 §:n säännöstä etukäteiskorvauksesta, sillä etukäteiskorvaus on lupa-asioissa pääasiallinen käytäntö. Korvauksista päättäminen lupa-asian yhteydessä liittyy vesilain perinteeseen siitä, että myös korvauskysymysten ratkaisu etukäteen on osa lupamenettelyä. Tutkielmassa perehdytään myös tiettyihin erityiskysymyksiin, kuten sopimukseen perustuvaan vastuuseen, ympäristövahinkojen korvaamiiseen vesilain mukaisessa menettelyssä ja ympäristövahinkojen korjaamisvelvollisuuteen.