Browsing by Author "Suominen, Ida"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia oikeustajudiskursseja 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Helsingin Sanomissa julkaistuissa mediateksteissä esiintyy ja kuinka ne ilmentävät kriminaalipolitiikan institutionaalista legitimiteettiä. Keskeisiä elementtejä tutkimuksessa ovat kriminaalipolitiikan muutostrendit, oikeusjärjestelmän legitimiteetti, rankaisemisen instituutio sekä oikeustajudiskurssit, joita tutkitaan diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksen varsinainen teoreettis-metodologinen viitekehys on diskurssianalyysia tutkimusmenetelmänä hyödyntäville tutkimuksille tyypilliseen tapaan sosiaalinen konstruktionismi. Kriminaalipolitiikan punitiivinen käänne on kansainvälinen ilmiö ja sillä viitataan kriminaalipolitiikassa tapahtuneeseen linjanmuutokseen, jossa rikollisuuteen ja rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään alettiin suhtautua aiempaa ankarammin. Suomessa tämä muutos ajoittuu 1990-luvun lopulle, mutta koherentin kokonaiskäsityksen muodostamiseksi kriminaalipolitiikan kehitystä taustoitetaan huomioiden yhteiskuntahistoriallinen konteksti niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin viitekehyksessä. Tutkimuksessa luodaan katsaus myös rangaistusteorioihin ja rangaistusasenteisiin, sillä nämä teemat ovat tärkeitä oikeusjärjestelmän ja erityisesti kriminaalipolitiikan legitimiteetin kannalta. Aineistona tutkimuksessa käytetään Helsingin Sanomissa vuosien 1995–2005 välillä julkaistuja kriminaalipolitiikkaan ja oikeustajuun nivoutuvia kirjoituksia. Mediateksteistä tunnistetut diskurssit ilmentävät sitä sosiaalisesti rakentunutta todellisuutta, jossa kriminaalipolitiikkaa tarkastellaan. Yhtäältä diskurssit ovat sosiaalisia repressioita, mutta toisaalta ne ovat myös kiinteästi sidoksissa kirjoittajan subjektiiviseen perspektiiviin. Asetelmassa korostuu siis ennen kaikkea vuorovaikutteisuus suhteessa yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten kriminaalipolitiikan linjanmuutokseen, ja suhteessa toisiin kirjoittajiin ja heidän näkemyksiinsä. Aineiston pohjalta esiin nousevat oikeustajudiskurssit ovat kytköksissä legitimiteettiin, eri perspektiiveihin ja rangaistusteoreettisiin näkökulmiin. Diskurssianalyysin näkökulmasta kaikki sosiaalisesta todellisuudesta esitetyt versiot kuitenkin edustavat sosiaalista konstruktionismia. Oikeustajudiskurssien ilmentämän oikeustajun diskursiivinen rakentuminen on kiinnostava esimerkki sosiaalisesta konstruktionismista, sillä se havainnollistaa eräänlaista eetosta yhteisestä ymmärryksestä, joka pohjimmiltaan abstraktista asiasta, kriminaalipoliittisista representaatioista, vähitellen muodostuu. Kuten aiemmassakin tutkimuksessa on havaittu, oikeustaju itsessään näyttäytyy kuitenkin hyvin monitasoisena ilmiönä, joka muodostuu useista erilaisista subjektiivisista näkemyksistä. Yhtäältä siitä voidaan tunnistaa tiettyjä jaettuja elementtejä, mutta toisaalta sitä ei kuitenkaan voida samaistaa edustamaan kattavasti minkäänlaista yhtenäistä ja yleispätevää kansalaismielipidettä kriminaalipolitiikasta. Tiettyyn pisteeseen saakka on tärkeää, että ihmiset kokevat niin kriminaalipoliittiset toimenpiteet kuin rikosoikeudelliset seuraamuksetkin oikeudenmukaisina, mutta mihinkään abstraktiin käsitykseen kollektiivisesti jaetuista rangaistusasenteista tai yleisestä oikeustajusta ei kriminaalipolitiikka tai rikosseuraamusjärjestelmä voi perustua.