Browsing by Author "Suonio, Kukka"

Tämä tutkielma lähtee siitä tausta-ajatuksesta, että henkisyydellä ja riippuvuudella on yhteys. Tätä yhteyttä on hyödyllistä tutkia päihdekuntoutuksessa. Yhteiskunnassamme tavoitellaan yksilöllistymistä ja itsemääräämisoikeutta, jolloin yksilön itsereflektoimisen kyvyt asettuvat tärkeään asemaan. Tutkielma linkittyy siten myös elämänpoliittiseen ongelmanasetteluun ja joogan liittämiseen siihen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten päihdehoidon asiakkaat kokevat joogaintervention osana kuntoutumistaan ja miten he kokevat joogaintervention tuoneen muutosta henkisellä, psyykkisellä, fyysisellä ja sosiaalisella tasolla suhteessa riippuvuuteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä tavoin jooga voi tarjota toisia mahdollisuuksia raittiin elämän saavuttamiseksi? Tutkimus on toteutettu laadullisena ja interventiopohjaisena toimintatutkimuksena, jossa tuotetaan tietoa käytännön kehittämiseksi ja käytännön hyötyä tavoitellen. Tutkimus pohjautuu kriittis-emansipatoriseen tiedonintressiin pyrkimällä vapautumiseen sellaisten pakotteiden vallasta, jotka kahlitsevat yksilön toimintaa. Nämä pakotteet ovat yleensä paitsi yhteiskunnallisten valtarakenteiden myös omien elämänkokemusten muodostamia, eikä niiden hallitsevasta otteesta useinkaan olla tietoisia. Tutkimus on toteutettu eräässä suomalaisessa päihdekuntoutuslaitoksessa pitämällä kuntoutujille kaksi kertaa viikossa tapahtuva joogainterventio joogaryhmien muodossa kahden viikon katkaisuhoidon jälkeen, noin neljän viikon ajan. Aineisto on kerätty haastattelemalla joogaryhmään osallistuneita kuntoutujia puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluaineisto on analysoitu ensin teorialähtöisesti temaattisella analyysillä ja sen jälkeen aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina haastateltavat kuvaavat joogan tasapainottavan ja rentoutttavan olemusta kokonaisvaltaisesti antaen työkaluja pysähtymiseen ja rauhoittumiseen. He kokivat käyttömielihalujen lieventyneen joogan harjoittamisen jälkeen. Fyysisellä tasolla haastateltavat kokivat, että jooga auttoi lieventämään kiputiloja sekä nukkumaan paremmin. Tämä näkyi heidän elämässään esimerkiksi joidenkin lääkkeiden poisjäämisenä. Psyykkisellä tasolla haastateltavien kokemukset joogasta olivat keskittymiskyvyn koheneminen ja ahdistuksen sekä paniikkikohtausten väheneminen. He kuvasivat myös itsetunnon ja itsensä arvostamisen parantuneen. Henkisellä tasolla haastateltavat kokivat muutosta automatisoituneesta käyttäytymisestä läsnäolevampaan toimintaan ja havainnointiin. He kertoivat joogan lisäävän myös rakkauden ja kiitollisuuden tunteita. Sosiaalisella tasolla haastateltavat kertoivat sosiaalisten pelkojen helpottumisesta ja paremmasta sosiaalisten tilanteiden hallinnasta, jotka he yhdistivät joogaan. Suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin muuttui myönteisemmäksi. Haastateltavat kokivat, että joogalla on kapasiteettia täyttää päihteiden jättämä tyhjä tila. He saivat joogasta työkaluja elämänhaliintaan ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen tarjoten uusia mahdollisuuksia paremman elämän luomiseksi. Johtopäätöksenä on voitu huomata joogan auttavan suuntaamaan ajatuksia, tunteita ja toimintaa kuntoutumista tukevaksi. Tutkimuksesta ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä, mutta sen voidaan nähdä antavan suuntaa sille, millä tavalla jooga voisi olla avuksi mielekkään elämän muodostamisessa. Joogainterventio yksinään ei kanna raittiin elämän ylläpitämiseksi, ellei joogan harjoittamista jatketa kuntoutuksen jälkeen. Tämä edellyttää yhtäältä kuntoutujan omaa motivaatiotaan joogaan ja kuntoutumiseensa ja toisaalta sosiaalityöltä asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista tukea. Sosiaalityön elämänpoliittisena tehtävänä on tarjota asiakkailleen toisia mahdollisuuksia ja jooga voi tuoda päihdekuntoutukseen uuden menetelmän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseksi.