Browsing by Author "Suonpää, Karoliina"

Pro gradu -tutkielman aiheena on kuvata, miten moraalikäsitykset, persoonallisuuspiirteet ja ympäristön rikosalttius ennustavat 15–16-vuotiaiden nuorten rikoskäyttäytymistä. Tutkimus yhdistää kahta keskeistä rikoskäyttäytymistä selittävää nykyteoriaa: Tilannetoimintateorian (Situational action theory) mukaan rikoskäyttäytymistä selittävät parhaiten yksilön moraalikäsitykset, kyky harjoittaa itsekontrollia ja ympäristön rikosalttius. Viiden suuren persoonallisuusteoria (Big five theory) taas selittää rikoskäyttäytymistä verrattain pysyvillä persoonallisuuspiirteillä, joista erityisesti alhainen tunnollisuus ja sovinnollisuus ennustavat lisääntynyttä rikosaktiivisuutta. Ajantasainen tieto nuorisorikollisuudesta edellyttää näkökulmia, jotka huomioivat yhtäaikaisesti sekä yksilöön että ympäristöön liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2012 keräämä Nuorisorikollisuuskysely. Kyseessä on valtakunnallisesti edustava otos peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaista (N=4 684). Oppilaat vastasivat anonyymisti kysymyksiin omasta rikoskäyttäytymisestään, moraalikäsityksistään ja persoonallisuuspiirteistään. Ympäristön rikosalttiutta mitattiin laskemalla tutkimuksessa mukana olleille kouluille (N=51) koulukohtaiset keskiarvot oppilaiden rikosaktiivisuuden perusteella. Keskeisenä tilastollisena menetelmänä on rakenneyhtälömallinnus, jonka avulla tutkitaan moraalikäsitysten, persoonallisuuspiirteiden ja ympäristön rikosalttiuden yhteyttä nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen. Rikoksille myönteisillä moraalikäsityksillä oli vahva yhteys rikoskäyttäytymisen kanssa. Persoonallisuuspiirteistä havaittiin, että alhainen tunnollisuus ja sovinnollisuus sekä voimakas ulospäin suuntautuneisuus ennustivat lisääntynyttä rikoskäyttäytymistä. Moraalikäsitysten ja rikoskäyttäytymisen välinen yhteys säilyi persoonallisuuspiirteiden vakioimisesta huolimatta. Ympäristön rikosalttius ennusti nuoren omaa rikoskäyttäytymistä: koulun rikosalttiudella oli yhteys sekä nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen että nuoren omaksumiin moraalikäsityksiin. Tutkimuksen tulokset tukevat oletusta siitä, että rikoskäyttäytymisen tutkimisessa on hedelmällistä tarkastella sekä yksilön moraalikäsityksiin ja persoonallisuuteen että ympäristön rikosaktiivisuuteen liittyviä tekijöitä. Vaikka persoonallisuuspiirteet ja moraalikäsitykset ennustivat nuoren rikoskäyttäytymistä kouluympäristön rikosaktiivisuutta enemmän, nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden kannattaa kiinnittää huomiota myös nuoren sosiaalisen ympäristöön. Pohdinnassa esitetään, että oppilaiden jakautumista hyviin ja huonoihin kouluihin kannattaa välttää, jos pyrkimyksenä on vähentää nuorisorikollisuutta.