Browsing by Author "Surakka, Aleksi"

Työn ensisijaisena tavoitteena on selvittää mistä syistä yritysten koon ja kannattavuuden sekä kasvun ja kannattavuuden väliset ristiriitaiset tulokset kirjallisuudessa ovat johtuneet ja testata yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden välistä yhteyttä empiirisesti yksinkertaista ja monimuuttuja regressionanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen toisena tavoitteena on tarkoitus selvittää yritysten koon ja kannattavuuden välistä yhteyttä eri toimialatasoilla. Tutkimuksemme poikkeaa suuresta osasta aiempaa kirjallisuutta siinä, että aineistomme koostuu yksittäisistä yrityksistä, eikä aggregoidusta aineistosta. Yksinkertaisessa regressioanalyysissä yritysten koon mittareina käytetään taseen loppusummaa ja liikevaihtoa, luonnollista logaritmia taseen loppusummasta ja liikevaihdosta, työntekijöiden määrää, markkina-arvoa ja yritysarvoa. Kannattavuuden mittareina käytetään kokonaispääoman-, oman pääoman sekä sijoitetun pääoman tuottoasteita. Monimuuttuja regression yritysten koon päämittarina käytetään luonnollista logaritmia liikevaihdosta ja kannattavuuden mittarina kokonaispääoman tuottoastetta. Kontrollitekijöinä puolestaan tutkimuksessa käytetään velkaantumisastetta, liikevaihtomuutosprosenttia, investointiastetta, taseen loppusummaa ja bruttokansantuotteenmuutosprosenttia. Tutkimuksen aineisto on saatu OMX Helsinki pörssiin listattujen yritysten tilinpäätöstiedoista vuosina 2004–2013, joka koostuu 125 yrityksestä. Toimialakohtaisen yritysten koon ja kannattavuuden yhteyden selvittämiseksi suoritamme regressioanalyysin teollisuus- ja palveluyrityksille erikseen, pääluokka-, kaksi- ja nelinumerotasolla. Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisin tuloksiimme avulla olemme selvittäneet kaksi merkittävää asiaa, jotka vaikuttavat yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden väliseen yhteyteen. Yritysten koon kuten taseen loppusumman tai liikevaihdon logaritmointi saa aikaiseksi sen, että yritysten koon ja kannattavuuden välillä on positiivinen yhteys useimmissa tapauksissa. Ilman logaritmointia kirjallisuus ja empiiriset tulokset näyttävät, ettei yritysten koolla ja kannattavuudella ole tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Toinen syy miksi kirjallisuudessa ilmenneiden tulosten ristiriitaisuudet selittyvät on kontrollitekijöiden valinnassa. Tulostemme mukaan liikevaihdolla on merkittävämpi yhteys kannattavuuteen kuin taseen loppusummalla. Tutkimustulosten mukaan yritysten kannattavuus on sitä parempi mitä suurempi on yritysten liikevaihto ja mitä pienempi on sen tase. Toimialakohtaisessa monimuuttujaregressioanalyysissä selvisi, että suurimmalla osalla toimialoista on joko positiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä tai yhteys ei ole tilastollisesti merkittävää, eikä yhdessäkään tapauksessa negatiivista yhteyttä havaittu. Yksinkertaisen regressioanalyysin mukaan osalla toimialoista on negatiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä. Koska nämä tulokset eivät vahvistuneet monimuuttujaregressiossa, uskomme, että negatiivinen yhteys selittyy todennäköisesti muilla tekijöillä kuin yritysten koolla. Lisäksi huomasimme erityisesti päätoimialan N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ja toimialan 28.2 Muiden yleiskäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistuksessa olevan erityisen vahva yhteys yritysten koon ja kannattavuuden välillä, riippumatta siitä onko koon mittarina taseen loppusumma, työntekijöiden määrä vai liikevaihto. Voimme todeta, että kyseisellä toimialalla yritysten kannattaa pyrkiä kasvuun joko olemassa olevaa liiketoiminta laajentamalla tai yritysten yhdistymisten kautta. Tulostemme mukaan yritysten kasvulla liikevaihdon muutoksella mitattuna ei ole yhteyttä kannattavuuteen. Positiiviset tulokset johtuvat siitä, että regressioanalyysissä ei oteta huomioon lasku- ja noususuhdanteiden vaikutuksia. Kun talouskasvu otetaan huomioon regressioissa, liikevaihdonmuutoksella ei ole enää tilastollisesti merkittävää yhteyttä kannattavuuteen. Tämä selittyy sillä, että noususuhdanteen aikana yritysten kannattavuus on korkeampi kuin laskusuhdanteen aikana ja yritykset pyrkivät investoimaan ja kasvamaan juuri noususuhdanteissa, kun taas laskusuhdanteissa liiketoimintoja pyritään supistamaan kannattavuuden parantamiseksi. Lisäksi monimuuttujaregressiossa selvisi, että investointiasteella ja talouskasvulla on positiivinen yhteys kannattavuuteen ja nettovelkaantumisasteella on negatiivinen yhteys kannattavuuteen.