Browsing by Author "Surakka, Raine"

Pro graduni käsittelee päivänpolttavaa aihetta eli miten lastensuojelun asiakkuus näkyy mediassa. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia lastensuojelun asiakkaiden identiteettidiskursseja esiintyy Helsingin Sanomien teksteissä. Tutkielman viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi eli teoria todellisuuden sosiaalisesti ja vuorovaikutuksellisesti rakentuneesta luonteesta. Tutkielman teoreettisen osan muodostaa lukijan perehdyttäminen lastensuojelun institutionaaliseen asemaan Suomessa sekä vallalla oleviin lastensuojelun keskusteluihin. Toisena tärkeänä teoreettisena lähtökohtana on kaksiosainen lähestyminen identiteetin käsitteeseen: identiteetti on joko pysyvä eli traditionaalinen tai identiteetti on moniulotteinen ja liikkuva eli postmoderni. Tutkielmassa tuodaan esille myös, miten lastensuojelun asiakkaita identifioidaan yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa sekä analysoidaan median ja lastensuojelun jännitteistä suhdetta. Tutkielman aineiston muodostavat 63 Helsingin Sanomissa vuonna 2011 julkaistut suomalaista perhe- ja lapsikohtaista lastensuojelua käsittelevät uutistekstit. Tekstit kerättiin Helsingin Sanomien printtinumeroista tai digitaalisista versioista. Ensimmäinen artikkeli on julkaistu tammikuun 2. päivänä 2011 ja viimeinen kesäkuun 7. päivänä 2011. Tutkimusaineiston analyysi on toteutunut diskurssianalyyttisen lähiluvun menetelmää käyttäen. Aineistosta hahmottuu esiin neljä erilaista identiteettidiskurssia, joiden kautta asiakkaista kirjoitetaan Helsingin Sanomien teksteissä. Hallitsevin identiteettidiskurssi on uhridiskurssi, joka kuvaa lastensuojelun asiakkaat uhreiksi monen eri mekanismin kautta. Uhriutuminen tapahtuu esimerkiksi jo ennen lastensuojelun asiakkuutta tai lastensuojelun asiakkuus itsessään identifioi asiakkaan uhriksi. Toimijuuden ristiriita paikantuu puolestaan toimijuuden kaksijakoisuutena: toisaalta tavoitteellisuutena asiakkaan toimijuudesta, mutta toisaalta käytännössä toimijuus voi onnistua vain hyvinvointivaltion tuen avulla. Negatiivinen kategorisointidiskurssi on yleistävää ja ongelmakeskeistä puhetta lastensuojelun asiakkaista. Annettujen identiteettien hylkääminen ja hyväksyminen kertovat, miten asiakkaat reagoivat heille annettuihin asiakkuusidentiteetteihin. Lastensuojelun asiakkaiden identiteettidiskursseja hallitsee kielteinen ja kategorisoiva uutisointi, vaikka identiteettidiskurssit itsessään ovat monipuolisia. Tekstejä hallitsee erityisesti uhriuden ja toimijuuden diskurssien välinen ristiriita. Teksteissä luotetaan asiakkaisiin itsenäisinä toimijoina vähän, mikä osaltaan uhriuttaa asiakkaat. Asiakkaiden omissa kertomuksissa oma toimijuus näyttäytyy myönteisemmin. Tämä tutkielma mahdollisti pääosin pääidentiteettidiskurssien tutkimisen Teksteistä oli analysoitavissa useita identiteettidiskursseja, sillä identiteettidiskurssit jakaantuvat entistä pienempiin diskursseihin. Helsingin Sanomien teksteistä nousevilla identiteettidiskursseilla on vaikutusta yleiseen mielipideilmastoon lastensuojelun asiakkaista, joten identiteettidiskursseja tulisi rakentaa entistä myönteisemmältä pohjalta.