Browsing by Author "Susineva, Anni"

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change, 2022a) mukaan ihmisen toiminnasta seurannut ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut ja tulee edelleen aiheuttamaan haitallisia sääolosuhteiden muutoksia, kuten keskilämpötilojen nousua, kaikkialla maapallolla. Pohjoismaissa keskilämpötilojen nousu tarkoittaa kesähelteiden voimistumista ja hellejaksojen pitenemistä (Ilmasto-opas, 2021). Suomessa hellejaksot ovat jo yleistyneet ja pidentyneet. Tämä kehityskulku tulee hyvin todennäköisesti vahvistumaan (Ilmasto-opas, 2017). Yleistyviin ja voimistuviin helteisiin varautumisen kannalta on tunnistettava, mitkä tekijät tai ominaisuudet edistävät sopeutumista helteisiin. Tässä tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on suomalaisten sosiaalisten suhteiden yhteys helteisiin sopeutumiseen. Tutkielmassa analysoitiin tilastollisin menetelmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Aalto-yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston Kuumuuden terveyshaitat muuttuvassa ilmastossa (HEATCLIM) -hankkeen kyselyaineistoa. Kyselyssä selvitettiin, miten helteet vaikuttavat Suomessa ja miten eri väestöryhmät kokevat helteen. Kysely oli suunnattu yli 24-vuotiaille suomalaisille ja se toteutettiin satunnaisotantamenetelmällä. Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin kahtena eri vuotena, vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2020 kyselyyn vastanneita oli 1090 ja vuonna 2021 1028 henkilöä. Aineistosta selvitettiin ristiintaulukoimalla ja Khiin neliö -testisuureita tarkastelemalla, miten vastaajien sosiaaliset suhteet eroavat taustatekijöiden mukaisesti ja logistisella regressioanalyysilla, miten sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä hellehaittojen kokemiseen. Tuloksina havaittiin korkeamman tulotason omaavilla olevan laajemmat sosiaaliset verkostot ja heidän olevan eniten erittäin tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa. Matalasti koulutetut ja matalimpaan tulotasoon kuuluvat olivat kaikista tyytymättömimpiä sosiaalisiin suhteisiinsa ja heidän kohdallaan oli yleisempää se, ettei lähipiiriin kuulunut yhtään ihmistä. Pitkäaikaissairastavilla oli oletusten vastaisesti enemmän kasvokkaista ja internetin välityksellä tapahtuvaa yhteydenpitoa, heillä oli enemmän kokemusta mahdollisuudesta saada apua perheenjäseniltä, ja he olivat useammin erittäin tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa ja ystäviltä saatuun tukeen. Tämän lisäksi heillä oli useammin suuri lähipiiri verrattuna heihin, joilla ei ollut pitkäaikaissairauksia. Sekä työikäisillä että yli 65-vuotiailla tiivis yhteydenpito lähipiiriin puhelimen välityksellä oli yhteydessä hellehaittojen kokemiseen, kun taustamuuttujat oli vakioitu. Yhteys oli eläkeikäisillä voimakkaampi. Kasvokkainen yhteydenpito oli yhteydessä hellehaittojen kokemiseen sukupuolen, iän ja pitkäaikaissairauksien vakioimisten jälkeen eläkeikäisillä ja työikäisillä myös sosioekonomisten tekijöiden jälkeen. Yli 65-vuotiailla myös ihmissuhteita kohtaan koettu suuri tyytyväisyys oli yhteydessä hellehaittojen kokemiseen. Henkilön ollessa erittäin tyytyväinen ihmissuhteisiinsa, oli vedon suuruus 5,04 kertainen (1,13–22,45, malli 4) sille, että hellehaittoja ei koettu, ihmissuhteisiinsa tyytymättömiin verrattuna. Tämä yhteys oli kaikista logistisen regressioanalyysin avulla tarkastelluista yhteyksistä voimakkain, joskin on huomattava, että luottamusväli on hyvin lavea. Saadut tulokset antavat viitteen siitä, että hellehaittojen ja sosiaalisten suhteiden yhteydestä, erityisesti kasvokkain ja puhelimen välityksellä tapahtuvan yhteydenpidon ja ihmissuhteita kohtaan koetun tyytyväisyyden osalta, on hyödyllistä saada lisää tietoa. Huomiota tulee kiinnittää iäkkäisiin ja pitkäaikaissairastaviin, sekä heihin, jotka asuvat yksin ja joiden asuntotyyppi voi lisätä hellehaittojen kokemista. Sosiaalisten suhteiden yhteys helteisiin sopeutumiseen on tämän tutkielman tulosten perusteella aihe, jota Suomessa kannattaa tutkia lisää.