Browsing by Author "Sutinen, Saila"

Suun terveydenhuollon rooli lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa on noussut alan kotimaiseen keskusteluun viime vuosina. Toistuvat poisjäännit saattavat kertoa perhe-elämän ongelmista, joihin tarvitaan lastensuojelun puuttumista. Lisäksi vastaanotolla voidaan havaita esimerkiksi väkivallan kliinisiä merkkejä, suun kotihoidon laiminlyöntiä tai ongelmia vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa suun terveydenhuollon tekemistä lastensuojeluilmoituksista. Aineistona on 37 suun terveydenhuollon tekemää lastensuojeluilmoitusta, jotka on kerätty kahden kunnan alueelta kahden vuoden ajalta (2017-2019). Tutkimus on laadullinen, ja analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysiä ohjasi tulkintakehys, jonka mukaan huoli on asiakastilanteessa syntyvä työntekijän subjektiivinen näkemys. Ymmärrys perustuu kognitiivisesta, emotionaalisesta ja moraalisesta elementistä muodostuvaan intuitiiviseen kuvaan. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on huolen ilmaisemisen keino. Se on osa lastensuojeluasiakkuuden määrittelyn prosessia, jota niin ikään ohjaavat erilaiset kognitiiviset, emotionaaliset ja moraaliset tekijät. Tutkimuskysymykseni on: Miten huolen syntymisen kognitiivinen, emotionaalinen ja moraalinen elementti näkyvät suun terveydenhuollon tekemissä lastensuojeluilmoituksissa? Kognitiivinen elementti korostuu teksteissä. Lähes kaikissa tilanteissa on kyse siitä, ettei lasta ole tuotu hammashoitovastaanotolle tilanteessa, jossa hoidon tarvetta on. Väkivallan kliinisiä merkkejä ei mainittu teksteissä lainkaan. Monet aineistossa esiintyvät perheeseen liittyvät asiat ovat sekä hampaiden karioitumisen että lasten kaltoinkohtelun tunnettuja riskitekijöitä. Emotionaalisten tekijöiden ilmaisut kuvaavat esimerkiksi työntekijän pelkoa, huolta ja turhautumista. Moraalisen elementin ilmauksissa ovat keskeisiä kuvaukset vääryyden tapahtumisesta sekä ilmoittajan kuvaama avun tarve tilanteessa, jossa ilmoittaja ei pysty omaa tehtäväänsä suorittamaan. Perhetilanne, suunhoitotottumukset, vastaanotolta poisjäänti ja hampaiden karioituminen näyttävät muodostavan monimutkaisen syy-seuraussuhteiden verkoston, jolla on yhteyksiä moniin yhteiskuntaan, perheeseen ja yksilöön liittyviin tekijöihin. Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan sekä aiheen tutkimukseen että käytännön työhön. Ammattilaisia tulisi kouluttaa tunnistamaan tilanteet ja raportoimaan ongelmista lastensuojeluviranomaisille. Toisaalta palvelujärjestelmässä tulisi tunnistaa perheiden kuormittuneisuuteen liittyvät riskit myös suun terveyden kannalta. Huolen herääminen lapsen hyvinvoinnin vaarantumisesta on tunteita herättävä ja moraalisesti velvoittava tilanne, joka eroaa normaalista vastaanottotyön arjesta.