Browsing by Author "Suurkuukka, Terhi"

Väestön ikääntyessä kiihtyvällä tahdilla hoitohenkilöstön riittävyys ja siihen liittyen vanhushoivan laatu nousevat entistä merkittävämmiksi yhteiskunnallisiksi huolenaiheiksi. Vaikka tilanteen haastavuus on tiedossa, keinot sen ratkaisemiseksi puuttuvat. Maisterintutkielmani tarkoituksena oli systemaattista kirjallisuuskatsausta menetelmänä käyttäen kartoittaa aikaisemmista, aihetta käsittelevistä tutkimusartikkeleista tekijöitä, jotka hoitohenkilöstö kokee erityisen kuormittavina vanhustyössä. Tavoitteenani oli lisäksi selvittää, millaisin konkreettisin toimin vanhustyön vetovoimaa ja henkilöstön sitoutumista olisi mahdollista lisätä. Teoriaosuudessa määrittelin keskeisiä käsitteitä, kuten suomalaisen vanhustyön historiaa, vanhustyön erityispiirteitä sekä työn vetovoimaa rinnakkaiskäsitteineen. Löytääkseni juuri oikeanlaisia, tutkimuskysymyksiini vastaavia tutkimusartikkeleita käytin tiedonhauissa monenlaisia sanayhdistelmiä sekä erilaisia kriteereitä. Poissulkukriteerinä käytin esimerkiksi lähteen ikää: aiheesta oli saatavilla suhteellisen uutta tutkimustietoa, joten yli kymmenen vuotta vanhat tutkimukset jätin automaattisesti tutkielmani ulkopuolelle. Tarkasteluni kohteena oli erityisesti vanhusten laitoshoidon tilanne. Kirjallisuuskatsaukseen valitsemistani tutkimusartikkeleista suurin osa oli englanninkielisiä, joiden lisäksi valitsin katsaukseen kolme suomenkielistä tutkimusta. Ehdottomana kriteerinäni oli, että aineisto on relevantin sisältönsä lisäksi vertaisarvioitua. Tutkimustuloksina nostin esille vanhustyön kuormitustekijöitä, joista selvimmin erottuivat työtehtävän ja työnjaon epäselvyyteen liittyvät tekijät sekä työn fyysiset tekijät, kuten huono ergonomia ja jatkuva kiire. Myös monet psyykkiset tekijät, kuten työn eettinen kuormittavuus ja ristiriidat sosiaalisissa suhteissa, koettiin raskaina. Työn vetovoimaa lisääviksi ja vanhustyön hoitohenkilöstön sitoutumista edistäviksi keinoiksi mainittiin muun muassa resurssien (kuten henkilöstömäärän ja palkan) lisääminen, johtajuuden kehittäminen, ammatillisen osaamisen lisääminen erilaisin koulutuksin sekä alan houkuttelevuuden edistäminen jo ammatillisen koulutusvaiheen aikana sekä julkisessa keskustelussa. Myös hyvät sosiaaliset suhteet niin työntekijöiden välillä kuin henkilöstön ja asiakkaiden välillä sekä avoin keskusteluilmapiiri koettiin työhyvinvointia lisääviksi.