Browsing by Author "Suviranta, Raili"

Tutkielmassa tarkastellaan sitä kirkkoa ja uskontoa koskevaa kriittistä kirjoittelua, jota esiintyi valituissa suomalaisissa vasemmistolaisissa nuorisolehdissä vuosina 1921 1930. Lehdet ovat sosiaalidemokraattinen Työläisnuoriso sekä kommunistiset Nuori Työläinen ja Kaunokirjallinen viikkolehti Liekki. Tutkittu materiaali, noin 1200 juttua, muodostui ajankohtaisartikkeleista, valistusteksteistä, novelleista, runoista, vitseistä, aforismeista sekä pilapiirroksista. Nuorisolehdet kirjoittivat säännöllisesti esiin nousseista teemoista kuten uskonnonvapauslaista, Raamatun ja uskontojen tieteellisyydestä, papiston ja kirkon asemasta sekä sosialismista uskonnon vaihtoehtona. Vasemmistolaisissa nuorisolehdissä näkyvä kirkon ja uskonnon kritiikki lähti puolueiden ideologioista ja noudatti liikkeiden propagandakieltä. Kritiikin kirjo ja voimakkuus muuttuivat vasemmistoradikalismin muutosten myötä, ja samalla ne heijastivat poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Sosiaalidemokraattisessa kirjoittelussa näkyi yksilökristillistä ja liberaalia ateismia heijastava kritiikki, kommunistisissa lehdissä ajettiin valtio- tai yhteiskunnallisen ateismin ajatusta. Lehdet pyrkivät legitimoimaan vasemmiston ja työväenluokan vallan kyseenalaistamalla porvarilliset instituutiot ja valtarakenteet. Kirkko oli työväenluokan vihollinen, porvarillisen Suomen kulmakivi, ja uskonto luokkataistelun väline. Harhaan johtavien uskonnollisten ajatusten tilalle tarjottiin sosialistista maailmankuvaa, jonka ylivoimaisuutta kristinuskoon nähden perusteltiin tieteellisin argumentein. Sosialismi nähtiin työväenluokan vapahtajana. Vaikutteet Neuvostoliitossa harjoitetusta uskontopolitiikasta kulkeutuivat ilmeisesti rajan takaisesta Karjalasta saatujen kiertoartikkeleiden kautta. Lehdet kuvasivat pappeja yleensä karrikoidusti. Papiston asenne työväenluokkaa kohtaan nähtiin kielteisenä. Papit edustivat vanhoillista ja militaristista, paikoilleen pysähtynyttä luokkayhteiskuntaa. Sisällissodan tapahtumista kertoviin juttuihin liitettiin usein kuvaus tekopyhästä ja tunteettomasta papista. Lehtien yhtenä tavoitteena oli Raamattuun sisältyvien ristiriitaisuuksien, oppien yleishistoriallisen alkuperän sekä kirkon ajan myötä muotoutuneiden erikoisten perinteiden julkituominen. 1920-luvulla kristillinen ajattelu läpäisi kaikki yhteiskuntakerrokset ja lehdissä julkaistiin etenkin ennen joulua ja pääsiäistä sekä uskontokriittisiä että avoimen uskonnollisia kirjoituksia. Kristillisten juhlien tilalle haluttiin työväenluokan juhlia kuten uskonnon vastaisen valistuksen hengessä vietettävää Marianpäivää. Uskontokirjoittelulla pyrittiin myös mielikuvien luomiseen. Kristillinen symboliikka ja kieli näkyivät useissa artikkeleissa, ja varsinkin otsikoissa käytettiin iskeviä raamatunlauseita. Myös visuaalisesti vahvat pilakuvat vahvistivat kirkkoa ja uskontoa koskevia ennakkokäsityksiä. 1920-luvun loppua kohti mentäessä lehtien kieli arkipäiväistyi ja värikkäät ilmaisut laimenivat. Uskonnon ja kirkon kritisoinnin sijasta kirjoittelu suunnattiin militarismin ja oikeistoradikalismin arvosteluun. Toisaalta lehdet tunsivat kasvavaa huolta uskonnollisen elämäntavan yleistymisestä. Kirjoittelun jyrkkyydessä tai argumentaatiossa ei ole havaittavissa suuria eroja sosiaalidemokraattisen tai kommunistisen suunnan lehtien välillä.