Browsing by Author "Svanljung, Anna"

Kielikylpyopetus on toiminut Suomessa jo lähes 30 vuotta, mutta se mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Uusissa, vuoden 2014, perusteissa on ensimmäistä kertaa omistettu kokonainen kappale kielikylpy- ja kaksikieliselle opetukselle, mutta silti kielikylvylle ei ole ainekohtaista alalukua, jossa olisi tarkemmin määritelty opetuksen tavoitteita tai taitotasoja. Tämän tutkimus selvittää, millaista kaksikielisen opetuksen ja kielikylpyopetuksen kappaleen 10 työstäminen oli, onko siitä ollut apua Helsingin kunnallisen ja koulukohtaisten kielikylpyopetussuunnitelmien tekemisessä, ovatko kielikylpyopettajat tehneet yhteistyötä, kuinka paljon apua he ovat saaneet opetusvirastolta, sekä millaisia sisältöjä ja taitotasoja on otettu osaksi koulukohtaisia kielikylpyopetuksen opetussuunnitelmia. Tutkimuksen pohjana oli Mari Bergrothin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kappaleen 10 työstämisestä kirjoittama artikkeli, yhden kielikylpy-yläkoulun koulukohtainen opetussuunnitelma ja saman koulun A1-ruotsin opetussuunnitelma. Tutkimuksen aineistona ovat 10 helsinkiläisen opettajan vastaukset sähköpostin välityksellä toteutettuun kyselyyn. Tutkimus on kahtiajakoinen, sillä siinä on käytetty analyysimenetelminä niin toimintatutkimusta kuin sisällön analyysiä. Tutkimuksesta käy ilmi, että koulukohtaisen kielikylpyopetussuunnitelman kirjoittaminen on ollut haasteellista ilman kielikylpyopetuksen ainekohtaista alalukua, josta ilmenisi tarkemmin mitä tavoitteita ja sisältöjä opetukseen tulisi ottaa äidinkielestä, A1-ruotsista, äidinkielen kaltaisesta ruotsista tai ruotsista toisena kielenä. Vastuu on jäänyt opetussuunnitelmia laatineille opettajille. Yhdeksännen luokan päättöarviointi on perusopetuksen perusteissa kuitenkin määritelty tehtäväksi A1-kielen arviointikriteerien mukaan, joka osaltaan aiheuttaa sekaannusta kielikylpyopetuksen taitotasojen määrittämisessä ja kirjaamisessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koska opetussuunnitelman perusteet eivät anna selkeää ohjeistusta kielikylpyopetussuunnitelman laatimiseen, voi koulukohtaisissa kielikylvyn opetussuunnitelmissa olla suuria eroja jo pelkästään kunnan sisällä. Jotta yhdenvertaisuus kielikylpykoulujen ja perusopetuksen välillä toteutuisi, olisi kielikylvyllä oltava opetussuunnitelman perusteissa oma alalukunsa, tavoitteineen, arviointeineen ja kielellisine vaatimuksineen. Kehittämistyötä voisi tehdä lisäämällä yhteistyötä niin kunnallisella kuin kansallisella tasolla sekä tutkimalla kuinka suuria eroavaisuuksia kielikylpykoulujen opetussuunnitelmista ja lukuvuosisuunnitelmista löytyy.