Browsing by Author "Syngelmä, Roope"

Tässä tutkielmassa selvitän sisällönanalyysillä kirjoituspyynnöllä keräämästäni aineistosta, mikä vaikutus luonnolla on Puolustusvoimien sotilaspappien ja Malmin seurakuntapappien spiritualiteettiin. Käsittelen Puolustusvoimien kirkollista työtä, sotilaspappeutta, kristillistä spiritualiteettia, luontoa, Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen esittelemiä luonnon rakastavaa vaikutusta käsitteleviä länsimaisia ajatteluperinteitä, tutkimustehtävääni, -kysymystäni, -aineistoni keruuta ja käsittelyä, käyttämiäni menetelmiä, eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviä kysymyksiä, aineistonanalyysiäni, kohderyhmäni sisäisiä suhteita ja tuloksistani tekemiäni johtopäätöksiäni. Tuloksistani kävi ilmi, että aiheeseeni liittyvät näkökulmat korreloivat erityisesti herätysliiketaustaisuuden (ks. perinteet luonto herättää kiitollisuutta ja ilmentää Älyä) ja sotilaspappeuden (ks. perinteet luonto herättää kiitollisuutta ja hoitaa kokonaisvaltaisesti) kanssa. Ikäluokista neloset korreloivat aiheeni aspektien kanssa voimakkaimmin, mutta hengellisten taustojen ja työnkuvien tapaan selkeää linjaa ei ikäluokissa ollut nähtävissä. Tulokseni tukivat taustaoletustani sotilaspappien luontosuhteen erityisyydestä muuhun papistoon nähden. Aspekteja, joita vain sotilaspapit nostivat tässä tutkimuksessa esiin, olivat luomistyön ihmeellisyys, luottamusta (Jumalaan) vahvistava pyhän kosketus, Jumalan läsnäolon tuoma turvallisuus ja hänen lähimmäksi tulemisensa luonnossa, hiljentyminen, lepääminen, vapaampi hengittäminen, akkujen lataaminen ja metsän konkretiaan keskittymisen työstressiä laskeva vaikutus. Lisäksi vain sotilaspapit toivat esiin luonnon tuoman vaihtelun työympäristöille ja luonnon olevan paikkana paras hengellisille kohtaamisille. Sotilaspappien luontoon vievien harrastusten valikoima oli myös selvästi seurakuntapappien valikoimaa laajempi. Edelleen vain sotilaspapit toivat esiin eläimet työstä irrottavana ja jumala- ja luontosuhdetta vahvistavana tekijänä ja sekä eläimet että kasvit palautumista tukevina tekijöinä. Tulokseni antavatkin ymmärtää, että sotilaspappien luontosuhde olisi papistossa poikkeuksellinen. Tulokseni eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kohderyhmäni pienen koon vuoksi. Sotilaspappeus, yhdessä herätysliiketaustaisuuden kanssa, antaa kuitenkin suuntaa sille, miten ihmisten luontosuhde voitaisiin saada kestävämmälle pohjalle. Tuloksistani nousi esiin kaksi kysymystä, jotka tarvitsevat jatkotutkimusta: miksi herätysliiketaustattomat painottivat herätysliiketaustaisten sijaan parannuksenteon merkitystä varjeluvastuun kohdalla, ja miksi sotilaspapit sivuuttivat täysin perinteen luonto ilmentää Älyä? Oliko taustalla luontosuhteen romantisoinnin vaikeus – käytetäänhän luontoa suomalaisessa sissisodankäynnissä sodankäynnin välineenä? Tulokseni voidaan joka tapauksessa tiivistää ajatukseen, jossa ihmiskunta tarvitsee luonto- ja jumalasuhteessaan sotilaallista herätystä luonnon hyvinvoinnin palauttamiseksi ja luontosuhteensa lujittamiseksi.