Browsing by Author "Syrjälä, Timo"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Margaret Atwoodin MaddAddam-tieteiskirjallisuustrilogiaa eläintutkimuksen näkökulmasta. Keskeistä tutkielmalleni on tunnistaa ja analysoida tapoja, joilla Atwood lähestyy toislajisten eläinten esittämistä kirjallisuudessa, ihmisten ja eläinten suhdetta sekä näiden välistä rajaa. Analysoin näitä teemoja hybridisyyden käsitteen ja trilogiassa esiintyvien hybridiolentojen sekä niihin vaikuttavien teknologisten käytäntöjen näkökulmasta. Tarkastelen hybridisyyttä sen fyysisten ja symbolisten ilmentymien kautta ja käsittelen myös hybridisyyden ja eläinkysymyksen sosiaalisia ja kielellisiä merkityksiä. Toisessa luvussa tarkastelen monia trilogiassa esiintyviä, geneettisesti manipuloituja eläinhybridejä ja analysoin, miten ne ilmentävät ihmisten suhdetta toislajisiin eläimiin. Väitän, että Atwoodin luomat eläinhybridit haastavat lajien välistä erontekoa ja ihmisten taipumusta kategorisoida luontoa. Eläinhybridien kautta Atwood myös analysoi ihmisten teknologian käyttöä ja siihen liittyvää problematiikkaa sekä käsittelee esimerkiksi keinotekoiseen lihaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kolmannessa luvussa keskityn trilogiassa esiintyviin, geneettisen manipulaation avulla luotuihin ihmis-eläinhybrideihin. Ihmis-eläinhybridit syventävät ja monimutkaistavat luvussa 2 käsiteltyjä aiheita ja mahdollistavat Atwoodin lähestyä kannibalismin ja antropomorfismin kaltaisia ilmiöitä. Ne myös alleviivaavat ihmisten ja eläinten välisen rajan häilyväisyyttä sekä haastavat käsityksiä ihmisten ylivertaisuudesta muihin eläimiin nähden. Atwoodin taipumuksena on korostaa ihmisten ja eläinten välisiä yhtäläisyyksiä sekä näiden välisen rajan kulttuurisesti tuotettua luonnetta ja täten asettaa tuon rajan kyseenalaiseksi. Neljännessä luvussa käsittelen trilogiassa esiintyviä symbolisen hybridisyyden muotoja sekä eläinten ja kielen välistä suhdetta. Analysoin, kuinka trilogian ihmishahmot toistuvasti muuntautuvat symbolisesti eläimiksi sekä sitä, kuinka ihmisten kielenkäyttö vaikuttaa heidän suhtautumiseensa eläimiin esimerkiksi eläinmetaforien ja -sanontojen kautta. Väitän myös, että Atwood kumoaa ja toisaalta myös toistaa eläimiin liittyvään kielenkäyttöön kytkeytyviä konventioita. Atwoodin kuvaamat eläinhahmot eivät käsittele ainoastaan trilogiassa esiintyviä hybridiolentoja, vaan keskustelu ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta ulottuu myös tosimaailman ilmiöihin. Kuvaamalla paradoksaalista ja monimutkaista suhdettamme toislajisiin eläimiin usein huumorin keinoin Atwood tarkastelee myös eläinsuhteemme vakavia eettisiä ulottuvuuksia ja haastaa lukijoitaan pohtimaan niistä kumpuavia kysymyksiä.