Browsing by Author "Szarek-Vainikka, Juliana"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa uskonnollisen hyvän käsite. Kysyn, mitä on uskonnollinen hyvä ja sovellan uskonnollisen hyvän käsitettä aineistoanalyysiin. Tutkimustehtävän taustalla on oletus, että ihmisen elämään kuuluu myös uskonnollisesti merkityksellisiä ja hyviä asioita. Tutkimusmetodina on käsiteanalyysi. Tutkimuksessa selvitän, mitä käsitteellä hyvä tarkoitetaan. Tukeudun työssäni Henrik von Wrightin Hyvän muunnelmat –kirjaan ja käytän apuna Jaana Hallamaan vielä julkaisematonta Yhteistoiminnan etiikka –käsikirjoitusta. Johdantoa seuraavassa luvussa käsittelen hyvää laatuna eli hyvän kuvailevaa ja arvottavaa käyttöä. Hyvän määritelmään kuuluu sen ilmaiseminen, kenelle jokin asia on hyvää tai kenen hyvää tarkoitetaan. Käsittelen myös hyvää sisältönä eli sitä, mitä tarkoitetaan hyvyydellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi kerron, kuinka hyvän käsite ja päämäärän käsite liittyvät toisiinsa. Teon päämäärä paljastaa, että asiantila, jonka toimija haluaa saattaa voimaan on hänen toiveidensa mukainen ja sillä perusteella hyvä. Kolmannessa luvussa vastaan tutkimuskysymykseen, mitä on uskonnollinen hyvä. Uskonnollinen tarkoittaa asiaa tai ilmiötä, joka perustuu uskontoon tai on sille ominainen. Uskonnollinen hyvä on uskontoon sidoksissa oleva hyvän muoto, jonka hyväätekevyys ulottuu sekä maalliseen että ylimaalliseen todellisuuteen. Uskonnollisia hyviä voivat olla kaikki uskonnollisessa mielessä hyvät asiat tai uskonnollisen toiminnan avulla tavoiteltavat hyvät. Neljännessä luvussa kokeilen, miten uskonnollisen hyvän käsitettä voidaan soveltaa aineistoanalyysiin. Aineistona on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vuosikirjat vuosilta 2005–2014. Vuosikirjat sisältävät luonteeltaan hengellisiä kirjoituksia. Aineiston valintaan sisältyy oletus siitä, että rakenteilla olevan uskonnollisen hyvän käsitteen ja ehkäisemättömyyskäytännön välillä on jokin yhteys. Uskonnollisten perustelujen vuoksi ehkäisemättömyydestä tehdään uskonnollisesti tavoittelemisen arvoista eli uskonnollinen hyvä. Välttämättömänä uskonnollisena hyvänä ehkäisemättömyyden yhteys ihmisen hyvään jää heikoksi tai on ristiriidassa sen kanssa. Tämä heikentää mahdollisuutta arvioida ehkäisemättömyyttä moraalin kannalta ja uskonnollisesta hyvästä tulee hyvää ensisijaisesti yhteisölle. Yhteisön jäsen ei voi tavoitella sellaisia hyviä, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mikä on yhteisölle hyväksi, mistä seuraa, että ehkäisyn käyttö on jäsenelle kiellettyä. Nykymuodossaan ehkäisemättömyys uskonnollisena hyvänä sivuuttaa myös kysymyksen siitä, mikä on lapsen hyvä. Viidennessä luvussa kertaan tutkimuksen kulun ja kokoan yhteen tutkimuksen tulokset.